Off-Road storye

1. osa  2. osa  3. osa
  Kahdeskymmenes luku

"Pistäkääpä vauhtia hukat siihen hommaan
ja selviytykää jo tuonne jänkään.
Me lähdemme jo Rudolfin kanssa tuohon tievan päälle passiin,
mikään ei siirrä hiukomista paremmin syrjään kuin
nuotiotulen loisteessa kypsytetty hanhi."

"E-eikös se ole kielletty ampumasta
tahi ylipäätänsäkin metsästämästä ja metsästys ylipäänsä keväällä?"
epäröi Rudolf.

"Kielletty on, kielletty kohta kaikki,
näillä näkymin piakkoin syöminenkin jos tätä rataa jatkavat."
vastasi Riđhhu-Eđeléi ja käänsi nokkansa vastatuuleen,
tuulen alle siis
ja läksi tuliluikku olalla lampsimaan tievan lakea kohti.
Rudolf verkalleen peräkanassa.

Varovasti he lähestyivät vitelikköistä lakea,
kyyryssä ja hiljaa,
loppumatkan kosteassa varvikossa mataen erään kiven kupeeseen,
sen huomaan.

++++++

Metsähanhi parttio huilasi pitkän matkan taitettuaan
miestä upottavalla nevalla, vain vartijan kaula,
periskoopin tapaan oli tarkailemassa uhkia.
Mutta autuaan tietämättöminä siitä että
niistä joku onnellinen taikka parikin
saattaisi piankin killua vartaassa liekkien yllä.

Ammattilaiset olivat levittäytyneet kaukana hanhien
tuulen puolella laajaan puolikaareen,
niin kuin susien on tapana
ja läksivät nyt vauhdilla jolkuttamaan kohti tievaa ja hanhia.

Isommin hoputtamatta,
mutta varoitusääniä antaen vartija hoputti parvensa varuilleen
ja samassapa jo hätäisimmät läksivät siivet raskaasti läpsytellen
viuhtomaan tievan suuntaan.
Myötätuuleen,
kuten wanha šamaanin ketku Riđhhu-Eđeléi oli suunnitellutkin.

Kun partti tuli hollille,
Riđhhu-Eđeléi rojautti yhden Hannun alas
ja kokematon Rudolfkin yhdeltä viotti siipispankkoa sohlollaan
sen verran että Ajuni kävi otuksen noutamassa
ja kiikutti sen hampaissaan ukkojen tykö.

Hanhiparvi haistatti pitkät paskat moiselle teurastukselle
ja läksi kaartaamaan koilliseen suuntaan,
rauhallisemmille tanhuville.

++++++

Pian oli teurashommat loppuun saatettu
ja hanhipari killui vartaissa janoisten liekkien nuoleskeltavana.
Sudet lojuivat joutenoloisen näköisinä,
huuliaan maistellen yhä, makoisten makupalojen jälkeen.
Monissa piireissä hanhen maksat olisivat päätyneet parempiin suihin,
mutta tässä korkean henkisen tason leirissä
mokomalla nippeliasialla ei ollut suurtakaan arvoa.

++++++

Jälleen tutut rutiinit Riđhhu-Eđeléiltä
kun kaikki taloustyö oli saatettu loppuun
ja oli raukean hetken aika,
kuluttaa olevaista ja pitää yllä tulta.

Ukko aloitti:
"Niin, siitä piti minun esille ottaman,
nimittäin että kun tuli viimeksi puhuttua siitä kuolemasta,
niin jos sitten nyt jumalista jotain muististani kaivelisin.

Hyvä on sinun tästäkin asiasta jonkunlainen tola pitää,
sillä kaikenkarvaisia saarnamiehiä ja -naisia liikkuu pitkin maailmaa,
kääntämässä ja vääntämässä oman mestarinsa ja luojansa,
jumalansa palvelijaksi.
Tietty - maksua vastaan. Niin lähes aina.

Saadaksesi jumalan sinun on jotain maksettava
tai jostakin luovuttava.
Hyvä on kuitenkin miettiä ensin,
kannattaako luottaa niihin ihmisiin,
jotka kovin varmasti tietävät,
mitä Jumala heidän tahtoo tekevän?
Olen huomannut Jumalan aina yhtyvän heidän omiin toiveisiinsa.

++++++

Perustavan laatuisessa šamanismissa,
muinaisessa šamaanitiedossa, siis siinä alkuperäisimmässä,
ei ollut varsinaisia jumalia.
Oli kyllä joku, jonka arveltiin luoneen tämän maan ja kaiken elollisen.
Mutta vain arveltiin, ounasteltiin sitä.

Vasta aikojen saatossa luoja personoitui,
sille annettin nimi,
samalla tavoin kuin alettiin erotella perheen
ja suvun jäseniä kuvailemalla heidän yksityiskohtiaan.

Inimisten harvalukuisuudesta johtuen nimikirjo oli valtaisa,
kuten sen vielä nykyisinkin voi todeta.
Jokaisesta oma nimensä paras.
Perheiden yhdistyessä heimoiksi ja kansoiksi
vasta alkoivat jumalten nimet yhtenäistyä.
Siperian kansoilla Num, intiaaneilla Manitu tai Wakan-tanka esim.
Suomalaisilla Ukko Ylijumala, saamelaisilla Ahku jne.
Niitä riittäisi kai moneksi viikoksi luettella.

Kaikissa tapauksissa kuitenkin kyse yhdestä
ja samasta luojasta.
Inimisellä ei ole oikeastaan muuta vaintoehtoa kuin
kuvitella jollekkin abstraktille jotenkin inimismäiset piirteet
että sitä asiaa voi viedä eteenpäin.

Tyhjää on huono myydä tai markkinoida,
jos sen sanoo nykytermein.

++++++

Taolaisuus tekee tässä asiassa poikkeuksen,
siinä näkökulma vaihdetaan radikaalisti,
uudella tapaa ns. länsimaiseen ajattelufilosofiaan nähden.

On tunnettu taolainen näkemys tyhjästä,
joka onkin kaikkein arvokkain ominaisuus
ja joka olisi inimisen asiasta kuin asiasta löydettävä.

"Saviruukun, arvottomasta savesta laadittu kuori,
ympärys, muodostaa tyhjän tilan,
niinpä arvottomastakin tulee arvokas sen tyhjän tilan takia."

Niinpä niin,
aikojen saatossa, inimisen humeetti on pyörtänyt esiin
mitä erikoisimpia jumalia,
hyviä ja pahoja, aina tarpeidensa mukaan.
Suurimpana syynä heikko itsetunto, vallanhimo,
kovinkin inhimilliset piirteet ja tarpeet.

Tietämättömyys on ollut suurin jumalten luoja.

++++++

Ja jos oli jumalille käyttöä,
niin oli niiden vastapainollekkin,
paholaisellekkin.

Paholanen on puhtaasti alkukristillistä alkuperää oleva keksintö
siinä merkityksessä kuin me sen tunnemme.
Se kehitettiin ja jalostettiin jo alkuseurakuntien aikana
ja varhaisemmissa kirkolliskokouksissa.
Etupäässä vain nöyryyden ja pelon aikaansaamiseksi
sekä pappien ja saarnamiesten käsikassaraksi tyhmempien varalle.

Tämä asia on helposti ymmärrettävissä
kun miettii vähänkin mustakaapujen väitteiden ristiriitaisuuksia
kaikkivoipaisen jumalansa ominaisuuksista.

Jumala joka on rakkauden ja vihan hengellistymä,
samoin kuin oikeuden ja vääryyden,
kaikkivoipa ja kaikkitietävä,
salliikin inimisiä vaivaavan paholaisen kuljeskella
ja vaellella ympäriinsä pitkinpoikin ristikuntaa
sekä suo sille mahdollisuuden houkutella
alvariinsa inimisen kiusauksiin.

Niinpä paholainen on täyttä pötyö tältä pohjalta
ja sinällään heitettävissä romukoppaan.

Šamaani tänä päivänä kenties saattaa järjestää
paholaisen tuhoamisriitin tahi –seremonian.
Siinä  samalla roviolla menevät perkeleet ja saatanat.

HEH, käytännössä se tarkoittaa asian selvittämistä
perin juurin, ei sen kummempaa.
Kutsuupa sitä kukin millä nimellä tahansa sitten haluaa.

++++++

Onko sinulla Rudolf minkäänlainen käsitys pyhästä, pyhyydestä?
Mikä on pyhä? Ja miksi joku asia tai esine on pyhä?

Pyhä on korkeimman asteen kunnioitusta.
Tietäjälle luonto on pyhä, maailmankaikkeus on pyhä
ja iniminen on pyhä.
Ennen kaikkea inimiselämä on pyhä,
no tietyin edellytyksin ehkä.

Mutta siinä šamaanin erilaisuus käy ilmi
että hän pystyy ja myös edesauttaa vaikuttamaan siihen
että pahat, pyhiä asioita rikkovat
sekä loukkaavat ihmiset siirretään syrjään.

Kummallista kyllä, tietäjät ovat kautta aikojen tienneet,
että mikään eläin ei koskaan ole tarkoituksellisesti paha
samalla lailla kuin ihminen.
Tietäjä ei ole niin sosiaalinen
kuin nykyinen käytäntömme edellyttäisi.

Hänen esimerkkinään ja oppinaan on tässä asiassa
luonnon kiertokulku.
Siis hänen tavoitteenaan ei ole luonnonlakien muuttaminen.
Toisin kuin useamman.

++++++

On syytä muistaa myös,
että šamaanit eivät osallistu heimon jäsenten tuomitsemiseen,
vaikkakin voivat olla apuna tutkimuksissa
ja mahdollista syyllistä etsittäessä.
Hänen tehtävä, elämän säilyttäminen,
avustaminen perimän siirtämisessä muiden apuna on etusijalla.

Siis tietäjän rooli ei missään tapauksessa
ole vähäteltävä, päinvastoin.
Siksi se onkin hoidettava huolella
ilman omaa henkilökohtaista kunnianhimoa.

++++++

Pyhät paikat muotoutuvat enimmäkseen jonkin jo
aiemmin sattuneen tapahtuman johdosta.
Esimerkiksi hyvän metsästys- tai kalastuspaikan takia.
Ruuan ja sitä kautta elämälle hyvin tärkeän hyödykkeen
helpompaa saatavuutta on syytä kunnioittaa ja/tai pyhittää.

Soveliasta on myös merkitä se paikka,
ei omistusoikeuden merkiksi, vaan jotta muutkin,
ehkäpä nälkäiset, löytävät helpommin saaliin.
On huomattava että sen ajan eläjille merkittäviä paikkoja
olivat myöskin sateen- ja tuulensuojat.
Tuli- ja tähystyspaikat (viestitys) jne.

Meidän aikamme ihmiselle pyhäpaikka muotoutuu
helposti pubista tai telkkarin edessä sijaitsevasta nojatuolista.

Joku pyhittää saunansa, joku keittiönsä, työhuoneensa.
Ajateltavaa siis riittää… kuin myös pyhittämistä.

++++++

Poppamiehiin, tietäjiin,
liitetään aivan yleisesti henkiä ja henkiyhteyksiä.
Sen - ovatko yhteydet ”kunnossa”,
jokainen tulkitkoon niitä itse omassa mielessään.

Venäjän kielen pappia merkitsevä pop (genetiivi popá)
on poppa-asuisena lainautunut meillä uudelleen
ja tällöin varsin epä-kristilliseen merkitykseen. Heh.

Poppa merkitseekin noitaa, tietäjää, parantajaa,
joka yleiskielessä on tunnettu myöskin yhdyssanan osana
(poppamies, poppakonsti).

No joskus näinkin päin.
Yleisesti ottaen ”poppamiestä” käytetään nykyään kuitenkin
enemmän humoristisessa ja jopa vähättelevässäkin merkityksessä
kuin mitä se itse asiassa on.
Usein intiaanien kulttuureista puhuttaessa varsinkin,
silkkaa tietämättömyyttään.

++++++

Henkien palvonta liittyy läheisesti jo kuolleisiin
sukulaisiin, omiin vanhempiin ja sisaruksiin,
sukuun siis ja lisäksi heimon merkkihenkilöihin.

Omalla tavalla he ovat ehkä eläessään olleet taitavia
jossakin asiassa, pyyntimiehiä, lapsentekijöitä,
sotureita, verkontekijöitä jne.
Muinaisina aikoinakin oli lukuisia erialan taitureita ja osaajia.
Heimossa läheskään kaikki eivät olleet monitaitureita,
pikemminkin yhden asian mestareita.
Heidän hengiltään siis pyydettiin apua ja suojelusta.

Jo siihen aikaan ajattelu kulki niillä raiteilla,
että ihmisen henki (hengitys) siirtyy kuoleman sattuessa
johonkin muuhun paikkaan.
Tuonpuoleiseen, sellaiseen paikkaan josta ei tiedetä mitään,
josta kukaan ei ole palannut kertomaan.

Aivan ymmärrettävä johtopäätös oli siis,
että hengillä oli jossakin paremmat oltavat kuin maan päällä
vilussa ja nälässä.
Siksi heitä ei nähty enää kuoleman ja ruumiin tuhoutumisen jälkeen.

Muinaisina aikoina ei puhuttu paratiiseista ja taivaista,
ei tuonelasta, ei helvetistä.
Kaikki nuo ovat myöhäisempiä keksintöjä antiikin ajoilta
sekä kristinuskon väsäämiä houkuttimia
sekä variksenpelättimiä meille syntisille pakanoille.

++++++

Jo herra Einstein todisteli suhteellisuusteoriallaan,
että energia on häviämätön, sitä ei voi hävittää,
se vaan muuttaa muotoaan.
Nykyajan tiede taas on todistanut jo aikaa sitten,
että aivojen toiminta, ajatustoiminta on mitattavaa sähköistä energiaa
ja näin ollen kuollessa tuo energia vapautuu
kun kemiallisen reaktion edellyttämä hapensaanti aivoihin ehtyy.

Energia, äly, sielu, siis muuttaa juuri kuolemantapauksessa
muotoaan johonkin vielä nykyisin tuntemattomaan muotoon.

Tätä prosessia ovat kaikenkarvaiset nikkarit ja näkijät
saaneet arvuutella jo yhdeksisenkymmentä vuotta.
Tuloksia ei ole tullut sen kummempia,
kuin vanhan ajan tietäjien ikivanhat johtopäätöksetkään.

Wielä tänäkin päivänä tuota energian uutta tilaa voi
sanoa kuka tahansa miksi tahansa,
vaikkapa vesisaaviksi tahi roskapussiksi
ja on niin sanoessaan yhtä oikessa kuin muutkin viisaat.

++++++

Uskonnollis-hurmoksellisen matkan kemiallisin keinoin
tuonpuoleiseen tehneet huijarit ovat
vuosisatojen saatossa ehtineet väsätä ihmisten kiusaksi
ja pelotteeksi toinen toistaankin hurjempia kertomuksia
ja tarinoita muka toisesta elämästä.

Omat koirat ovat purreet myös suureen tietäjään,
mustakapujen Moosekseen.
Raamatun Mooses oli tajuntaa laajentavien aineiden vaikutuksen
alaisena, kun jumala puhui hänelle Siinai-vuorella.

Näin väittää israelilainen tutkija,
kognitiivisen psykologian professori Benny Shanon.
Hänen mukaansa psykedeelisten huumeiden käyttö
uskonnollisisten riittien yhteydessä oli yleistä.

Esimerkiksi Amazonin alueen uskonnollisissa rituaaleissa
nautitaan ayahuascaa - voimakasta psyykeen vaikuttavaa kasvia.
Sen psykedeelisiä vaikutuksia voi hyvin verrata
Raamatussa usein mainitun akasiapuun kaarnan vaikutuksiin.

++++++

Henkiä on syntynyt myös luonnon toimesta,
ilmiöistä  ja eläimistä.
Intiaanien suullisissa eepoksissa,
samoin kuin Siperian metsästäjäkansojen keskuudessa onkin
monenlaisia tarinoita luonnonhengistä ja pyhityksistä.
Samoin tietysti koko maapallonkin mittakaavassa.

Yhteistä on, että on olemassa joku Suuri Henki
ja sitten sen apulaisia tai kollegoja.
Suomalaisessakin mytologiassa niitä on melkoinen liuta.
Ne jotka säästyivät mustakaapujen pahoinpitelystä.

Erilaiset tontut, peikot, menninkäiset, keijut ja haltiat
ovat löytäneet paikkansa lähes kaikkien kansojen mystiikassa
ja sitten sekoittuneet niin kirjavaksi sekamelskaksi,
että jokaisesta otuksesta yksin saisi hienon erillisen tutkielman.

Kauppiaat ja romumaakarit tämän ihmisten
rakkauden ja tarpeen kaikkeen em. otusten haalimiseen
ovat kyllä jo ihan riittävän hyvin hoksanneet.

++++++

Henkiin voi uskoa kukin tavallaan, nykypäivänäkin.
Kyllä se loogisuudellaan päihittää minkä tahansa huuhaa-uskonnon.

Itseasiassahan se kuitenkin tarkoittaa vain pyhien ja henkien,
henkisten asioiden, arvostamista ja kunnioittamista.
Ja mikä tärkeintä,
nehän eivät ole keksittyjä vaan kovin hyvin kongreettisia,
sukulaiset, isät, äidit, ukit, mummit, ukkoset, salamat,
vedet, taivaat, kasvit, eläimet ja metsät.

Kenenkään ei tarvitse erikseen todistaa,
että ne ovat olleet tai ovat edelleenkin olemassa.

Tämmöistä on šamaanin henkinen käsitys,
erittäin selkeää ja johdonmukaista,
helppotajuista asiaa, josta ei voi oikein edes kiistellä.
Ellei sitten tee aivan tikusta asiaa.
Jo vain tällaista polkua kelpaa kävellä.
Täyttä vauhtia."

++++++

Ani-Opoi siis elää ja näyttääpä Rudolfkin elävän yhä.
Jos kerran Ukko ylijumala suo,
niin miksei siis Riđhhu-Eđeléikin,
joten taas seuraa hyvin erikoista jatkoa tällä osastolla.



Kahdeskymmenesensimmäinen luku 
Lunta sataa hiljalleen.
Tuulenpuoli on luoteella, ei ole vielä niinkään varmaa tuleeko se kesä,
vai eikö se tule.
Sillä on täysi vapaus sen suhteen.
Ei tarvitse pokkailla eikä pyllistää kenellekkään.

Niin inimiset haaveilevat,
vapaasta elämästä omaan vapaaseen tyyliin.
Niitä tyylejä vain on niin Lemmon paljon.
Valitettavasti.
Ei tule sellaisesta vapaudesta mitään,
jossa kaikki saavat huseerata miten tahtovat.
Pitää laatia säännöt ja ohjeet ja paragrafit.

No mikä se sellainen vapaus on missä ei saa tehdä niin kuin haluaa?
Ei se ainakaan ole vapaata markkinataloutta.
Sitä jossa saa toisen inimisen laskuun pettää ja kiemurrella
ja sutkata niin paljon suinkin kuin vain lystää.

++++++

Rudolf katsoi kämpän akkunasta kun Riđhhu-Eđeléi
kamusi lähes maalle paljastuneen rantteen yli porstualle,
puusylys tukevasti käsikoukussa.
Ehätti aukomaan ovea valmiiksi.

Šamaani vyörytti pilkkeet puulaatikkoon,
kapisteli roskat ja rinnukselle kertyneet puun perkeet irti.
Otti klapin ja nakkasi sen takkaan.
Kipinöivä pilvi pölähti hormiin.

Riđhhu-Eđeléi laskeusi takan eteen kelopölkylle.
Rudolfin silmään pisti heti tutut eleet ja vinkeet.
Mihinpä se koira, tai nyt tässä tapauksessa siis susi,
karvoistaan pääsisi.

++++++

Sytytteli kiirehtimättä piippunsa,
veti pitkät nautinnolliset henkäykset tuoksuvaa savua sisäänsä,
rykäisi, katsahti Rudolfia päin sekä aloitti:

"Tulipa tuossa rantteella mieleeni hyvä Rudolf,
että jos nyt ajattelemme tietäjää, siis meikäläistä,
vähääkään objektiivisesti,
ilman markkinahumua ja muuta
asiaankuulumatonta krääsää ja krumeluuria,
niin siinä šamaanien näkemisessä voimme puhua hyvin monesta
eri asiasta ja variaatiosta.

Yleisesti on sanottava,
että täysipäinen šamaani NÄKEE kyllä muuta ympäristöään paremmin.
Väitteeni perustuu siihen,
että hänellä on opittu,
kouliintunut kyky nähdä sekä tehdä havaintoja
ja sitä kautta syntynyt kyky tehdä myös johtopäätöksiä.
EI siksi juuri mikään yliluonnollinen kyky.

Hän siis osaa arvioida,
mihin jokin tilanne saattaa johtaa tai mitä siitä voi seurata.
Harjaantuneemmin kuin joku maallikko.

Mutta se ei ole suinkaan ennustamista.

++++++

Myös tietäjät näkevät UNIA, luonnollisesti,
muiden inimisten tapaan.
Ei heidän unensa sen merkillisempiä
ole taikka tärkeämpiä kuin muidenkaan.
Jokainen iniminen asettaa omat unensa omaan
tärkeys/merkitysjärjestykseen.

Jotkut haluavat tietää mitä ne tarkoittavat tai merkitsevät.
Unenselittäjiä löytyy, halpoja ja kalliita, hyviä ja vielä parempia.
Kaikkiin tarpeisiin.
Unia selitellään kirjoissa ja nykyään jopa tietoverkoissa.

Periaatteessa unia voi niin halutessaan alkaa
selittämään kuka tahansa vastaantulija
joka hallitsee hieman draamaa. Ja pokerinaamaa.

Uniinsa selityksen haluava näet uskoo lähes mihin tahansa,
kun vain riittävän uskottavat puitteet on selittäjän ympärillä.

Johtoajatuksena näyttää olevan että
mitä kalliimpi tuntitaksa, sitä paremman selityksen saa.

++++++

Myös AAVISTUKSET liitetään hyvinkin yleisesti
šamaaneihin ja tietäjiin.
Niistä on hyvin runsaasti kokemuksia myös ihmisillä
jotka eivät ole kuulleet ehkä šamaaneista iän kuuna päivänä.

Aavistuksissa on kuitenkin kyse useimmiten jonkin
verran kyseenalaistetun,
ns. kuudennen aistin tuottamasta tuntemuksesta.

Tämä VAISTOKSI sanottu kiistelty ”aisti” toimii
joillakin yksilöillä paremmin kuin toisilla.
Sitä käytetään hyvin monimuotoisesti,
pokerinpeluusta osakesijoitteluun, jopa sukupuolikumppanin valintaan.

Tätä kuudetta aistia on tutkittu ihan virallistenkin tutkijoiden johdolla.
Kysymykseen saattaa tulla ilmiönä aika yleinen ja normaali,
mutta inimisten kesken epätasaisesti jakautunut aivotoiminto
jota kuitenkin on tapauskohtaisesti lähes mahdotonta todistaa.

Siis vain hyvin yksinkertainen, automaattinen,
eri aisteista saatujen informaatioiden yhteenveto
ja reflexiivis/impulsiivinen toiminto.

++++++

Eläimelläkin se on tunnistettu.
Maailmalla kiertää metsästäjien keskuudessa lukemattomia tarinoita
siitä kuinka saalis juuri ratkaisevalla hetkellä loikkasi
ja pelastui varmalta kuolemalta.

Myös sotaväenjutuissa vaistomaisilla pelastumisilla on
valtavan suuri, lähes mystinen osansa.
Vähäisiä eivät myöskään ole ne kertomukset,
joissa ihminen on saattanut pelastautua
jostakin onnettomuudesta tai kauheudesta ”vaistonsa” avulla.

Mustakaavut antoivat tälle vaistolle hienoja nimityksiä:
Jumala, Herra, luoja, suojelusenkeli, Jeesus,
kohtalo, sattuma, sallimus, pyhähenki...

Kaikki nuo mainiot nimet sopivat mitä oivallisimmin
siihen hallitsemiskuvioon jolla luku-
ja kirjoitustaidotonta kansaa petkutettiin.
Kai kauniimmin sanottuna höynäytettiin.

++++++

Šamaanilla on siis tietenkin samalla lailla tuon
”kuudennen” aistin tuottamia tuntemuksia.
Siinä kun tavallisella riviheimolaisellakin.

Enemmänkin arvailla kuin aavistella,
voi tietäjäkin joskus heikkoina hetkinään.
Yleensä ottaen sellainen ei kuulu hänen työtapoihinsa,
koska erehtyminen tai pieleenmeno saattaa joissakin tapauksissa
laskea arvovaltaa heimon keskuudessa.

Edellä kerrotunlaiseen arvailuun ei itseään
kunnioittavalla šamaanilla ole varaa.

++++++

Nyrkkisääntönä on pidettävä,
että selvänäkyjä ei nähdä selvinpäin.
Tästä kuitenkin on pois suljettava ns. valveunet
tai kuka milläkin nimellä niitä kutsuu.
Täkäläiset sanovat ádjagas -
ja tarkoittavat sillä juuri unen ja valveen rajatilaa.
Vahvimmin selvänäkyihin liittyvät juuri nuo
valveunen tapaiset kokemukset.

Pois on suljettava myös mielensairauksiin
liittyvät näyt ja äänet tyystin.
Nämä näyt ovat pikemminkin harhanäkyjä,
samoin kuin muut kemialliset tuotokset.
Niin aidoilta kuin ne toki saattavatkin kokijastaan tuntua ja vaikuttaa.

++++++

Ne tarinoissa kiertelevät jutut selvänäyistä on yleensä
ja useinmiten tuotettu jollakin alkoholilla
taikka muulla huumaavalla tuotteella tai hallusinogeeneillä.

Niitähän riittää.
Kasvi- ja sienikunnan tuotteilla
saa oivallisen näppärästi päänsä sekaisin.
Myös eläinkunnasta löytyy aineita joilla näyt saadaan näkymää.

Tämän lisäksi kemistit ovat tehneet todella hyvää työtä
kehitellessään synteettisten aineiden kirjoa pään sekoittamiseksi.

Sivustoja selvänäkyjen harrastamisen aloittamiseksi
näkyy olevan netissä ihan selvällä suomen kielellä.
Joskin sellaisessa maissa,
joissa päänsekoittamista ei nähdä niin vaarallisena.

Hyvä lienee inimisten tietää,
että aivan yksilöllisin ohjein varustettuja troppien reseptejä
vaikutuksineen löytyy niitä tarvitseville.

++++++

Aidon šamaanin tarkoituksena tai haaveena ei liene
kuitenkaan jatkuva päänsä sekoittaminen,
vaan ihan asiallinen auttaminen ja neuvominen.

On siis lähdettävä aivan perustellusti siitä,
että kaikki tuntemiemme tai kuulemiemme tarinoiden näyt ovat
peräisin huumaavienaineiden käytöstä,
sairaudesta tai valveunista
ja siinä mielessä ne on sijoitettava
niiden aivan omaan kategoriaansa.

Siihen samaan kuuluvat myös uskontojen
ja pyhien kirjojen näyt ja kuulemiset.

Viimeisin väite tällä saralla kun kuuluu,
että Mooses oli akaasianpuunkuori-töpinöissään
Jumalan puhutellessa ja käskyjä sanellessa.
Oman heimonsa mies, Benny Shannon,
Israelilainen, tätä tietoa levittää.

++++++

Tuosta kaikesta edellä mainitusta näkyihin liittyvästä
on POiS EROTETTAVA rummutuksella transsiin vaipuminen
sekä muullakin itsesuggeroinnilla tapahtuva matkailu.

Šamaanin saavuttama transsitila on matka jossa on kolme vaihetta:
Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat hyvin tyypillisesti
geometriaan liittyvät kuviot,
jotka eivät suinkaan ole mielivaltaisia.

Peruskuvioita ovat mm.
kaikkina kulttuurisina käsityönä tehdyissä
tarvekaluissakin ilmenevät yhdensuuntaiset ruudukot,
viivastot, vinoneliöt sekä sahalaitainen viiva.

Mahdollisuus kuvioihin on melko vakio kaikissa kulttuureissa
koska kuvioiden muotoa määrää ihmisen keskushermoston fysiologia.
Samoja kuvioita on todettu esiintyvän myös migreenikohtauksissa.

Toisessa vaihessa aivot pukevat säännöllisen oloiset kuviot kuviksi.
Tässä vaiheessa šamaani näkee usein
jokapäiväisiä tavallisia käyttöesineitä.
Tähän vaiheeseen kuuluu useinkin myös kokemuksia
ahtaan kolon läpi tunkemisesta taikka pyörteessä olemista.

Joillekin ahtaankolon läpi kulkeminen saattaa olla
myös ihan jopa unessa usein toistuva ilmiö ja tunne.

Transsin syvimpään vaiheeseen kuuluu tyypillisesti
kokemukset lentämisistä, sukeltamisista,
sekä vartalon ulokkeiden venymisestä, kehon pistelyä
sekä aidon tuntuiset tuntemukset muodonmuutoksista.

++++++

Muinaisuudessa šamaani saattoi kokea muuttuvansa
huipentumassaan tyypillisesti joksikin eläimeksi.

Tänään voisi sanoa,
että joissakin piireissä asiaa on onnistuttu vääntämään sille tolalle,
että šamaanin sijaan transsiin saatetaan yleisö,
joka näkee jonkin viihdeteollisuuden luoman supersankarin
jonakin aivan muuna kuin inimisenä, pikemminkin jumalana,
eli yliluonnollisena olentona ja esimerkkinä.

++++++

Joku voimiensa tunnoissa oleva šamaani-renttu on
saattanutkin sortua ennustamiseen.
Siihenhän tuntuvat syyllistyvän nykyisin kaikki,
mediasta politikkoihin ja kaikki siltä väliltäkin.

Kuka milläkin tarkoitusperällä.
Talous, valta ym. statuksen kohottaminen kuitenkin perimmiltään
on useimmilla tahoilla taka-ajatuksena.
Miksei siis šamaanikin?

Paljon heissä kuitenkin oli ihan tavallista viisautta,
šamaaneissa sekä loogisen ajattelun mestaruutta.
Voi sanoa, että vilpitön šamaani ei kyllä ehdottomasti sorru
ennustamiseen. Siinä on liian suuri riski joutua heikoille jäille.

++++++

Enteitä, eli tavallaan analyysejä nykykielellä,
tietäjät tekivät lähes päivätyökseen.
Heille kuului luonnon ja elettävän elämän tarkkailu.
Ja niistä johtopäätösten tekeminen.
Metsästys, ruoanlaitto, vaatehuolto, lämmitys ja majoitus
kuuluivat muulle heimon väestölle.
Jokaiselle oli omat tehtävänsä.

Ennusmerkkejä olivat ne tapaukset ja sattumukset
joiden perusteella piti tehdä päätöksiä ja suunnitelmia,
taktiikoita ja strategioita
joilla koko heimo selvisi hengissä.

Yksinkertaisemmillaan kalenteri jossakin muodossa,
vuodenajat ja säätilantutkailu taivaalta,
etanoista ja sammakoista tms.
”Kuu kiurult kezzää. Puolkuuta peipolt. Wästäräkil vähäze.
A Piäskyselt ei päivääkää.

++++++

Eihän tässä itseasiassa mitään uutta ole,
näin toimitaan nykyäänkin.
Säätä ilmestyy jokaiseen katsomaamme,
kuulemaamme uutislähetykseen selittämään
vakavalla naamalla alansa mestari, sääprofeetta.
Ei siitä kukaan suurta hälyä nosta jos paisteen sijaan sataakin.

Toteutuneita lukuja ja tapahtumia tutkitaan ja
analysoidaan valtaviin mittoihin paisuneen tietäjäkoneiston avulla.
Ja päätöksiä tehdään kansakunnan hyväksi, vallanlisäämiseksi
tai voittojen maksimoimiseksi.

Ketäpä tuosta tekniikasta on kiittäminen?
Ei muita kuin šamaaneja.

++++++

Šamaanin erilaiset lmoitukset, päätökset, suositukset, esitykset,
määräykset - kaikki ne jalostuivat joko loogisen päättelykyvyn,
joissakin tapauksessa jopa lateraalisen (sivuttais) ajattelun keinoin.

Varsinkin lateraalisen tekniikan avulla saaduilla ratkaisuilla
saattoi tulla kyseeseen jonkinlainen konstailu
ja šamaanin arvovallan pönkittäminen.

Tämä taas on yhtä yleinen piirre niin šamaanissa
kuin tavallisessa ihmisessäkin.

Annappas siitä pöydältä se kuksa, otan kohvetta!"

Siihen päättyi sen kertainen oppitunti.
Rudolf mietti että tuon pureskelemiseen
menee taas kyllä joitakin päiviä.
Mutta että kyllä se siitä,
tässä vapaudessa kyllä sopii
moisiakin asiota miettiä ihan perinpohjaisesti.

++++++

Ani-Opoi siis elää ja näyttääpä Rudolfkin elävän yhä.
Jos kerran Ukko ylijumala suo, niin miksei siis Riđhhu-
Eđeléikin, joten taas seuraa hyvin erikoista jatkoa
tästä eteenpäin seuraavassa luvussa.


Kahdeskymmenestoinen luku

Kesäkuinen aamu koittaa Pottukämpällä.
Normaaliset rutiinit hoidetaan, eikä niitä paljon ole.
Rudolf touhuaa kahvetta ja pötyä pöytään,
Riđhhu-Eđeléi oientuu ulos pihanperälle tarkistamaan
toimiiko wanhan Mooseksen opit,
että jos kopauttaa kepillä kiveen, alkaa vettä lirittämään.
Ja toimiihan se. Kyllä siinä perä on.

Hukkalauma joka viihtyy ulkosalla jo tähän aikaan,
näkyy pyörivän Vilhelminharjulla.
Äkkiä šamaanin silmät tarttuvat johonkin vaaleaan.
Ukko manailee ääneen:
"Jänekselläkö ne pelaavat tuolla?"

Sälyttää vekottimen viralliseen säilytyspaikkaan
ja lähtee verkallensa astumaan harjun suuntaan.
Parinsadan metrin päässä pysähtyy,
hymy alkaa karehtimaan.
Viisi tormakkaa sudenpentua iskee täyttä häkää
harjulla joutensa lojuvien aikuisten kimppuun.

Savane loikoo tissit turvonneina luolansa suulla,
muu lauma koittaa muka välinpitämättömä olla
mukana pentujen hyökkäysoperaatiossa.

++++++

Joopa joo, kun Savane on tämän lauman pomo ja Jamano velipoika,
niin automaattisestipa Ani-Opoille siinä senssit aukeni,
uutta verta laumaan.
Niin se menee, tuumii šamaani.

Saapa nähdä pistävätkö Jamanon maailmalle nyt
kun suhdanteet on muuttuneet,
miettii kääntyessään kämpälle takaisin,
kaipa ne tuovat itse sitten penikkansa esittäytymään
kun tulee se aika.

Päättää ettei puhu Rudolfille mitään,
saakoon yllätyksensä ja oman hetkensä sitten
kun sudet itse päättävät esitellä jälkeläisensä.

Nousee kirahtavat rappuset porstuaan ja sisälle.

++++++

Puuhastelevat kämpässä aikansa.
Sitten ovi aukeaa
ja Rudolf kammertuu rantteelle syli täynnä makuuksia.
Hortoilee laavun suuntaan ja kun kengät töksää hirteen,
nakkaa makuukset laavun katolle.

Riđhhu-Eđeléi oijustaa suoraan puuvajan suuntaan.
Sinne vääntyy Rudolfkin,
puita pitää iskeä halki ja sitten pinota niitä läjempään.
Astuu yhteen palaan pulikan päälle ja saa kipeän tällin polveensa.
Silmissä lyö kipenettä,
Kyykistyy hakkupölkylle ja alkaa sadattelun oikein viimeisen päälle,
sivelee samalla polveaan.
Haukkuu kaikki Politikat
ja muut pahanilman linnut syvimpään osaan Manalanjärveä.

++++++

Riđhhu-Eđeléi seuraa sivummalta, naurahtaa,
kaivaa kuvettaan, saa pussin hyppysiinsä ja lataa piipun.
Kykistyy toiselle pölkylle:
"Katoppas Rudolf,
otan tämän nyt heti puheeksi
kun kerran varomattomuuttasi satuit kolauttamaan sen polvesi
siihen pölkkyyn.
Tästä on hyvä loikata šamaanien parantajan toimenkuvaan.

Toinen ihminen pystyy kyllä tuottamaan tuskaa
ja kipua fyysisesti toiselle.
Henkiseenkin kipuun ja pahoinvointiin
voi vaikuttaa tietyllä käyttäytymisellä.
Mutta mitään yliluonnollisia,
selittämättömiä vaikutuksia ei kenelläkään ole toiseen.
Kaikki jotka toista väittävät, puhuvat pötyä tahi palturia.
Kaikelle löytyy selityksensä.

++++++

Millainen ihminen on terve? Milloin eläin on terve?
Lyhyesti määriteltynä ihminen on fyysisesti terve
silloin kun se pystyy liikkumaan, työskentelemään,
syömään, ulostamaan ja parittelemaan eli lisääntymään.
Pystyy toimimaan noissa kaikissa toimissaan
itseään vahingoittamatta.

Yhdellä sanalla: E l ä m ä ä n.

Henkisesti ihminen on terve silloin
kun hän ymmärtää hankkia ja syödä ravintoa
sekä levätä tarpeen tullen.

Sitä taas milainen iniminen on NORMAALi,
sitä ei pysty kukaan todistamaan.
Ei se mitään todista että jos jotakin tyyppiä inimisistä on enemmistö.
Ei sillä mitään tekemistä ole normaalin kanssa logiikan näkökulmasta.

Kaikkia muita asioita,
joista monia nykyisin usein nimitetään myös sairauksiksi
tai sen laatuisiksi,
on ihminen älynsä kehittymisen seurauksena alkanut
vaatimaan, edellyttämään.
Ensin itseltä, sitten lapsiltansa, suvultaan, lähimmäisiltään jne.

On ensin pitänyt keksiä jotakin
jotta siitä on tullut sitten vaiva, tarve tai puute.
Kateus, ahneus ja himo ovat seurausta inimisen älyn kehittymisestä.
Nousu ja tuho samassa paketissa.

++++++

Niin kuin tiedämme maailmassa käytetään miljardeja
ja taas miljardeja
toinen toistaan kiusallisempien vaivojen tutkimiseen
ja sitten parantamiseen.

Yksilön mittakaavassa suorastaan hirvittävä määrä pääomaa
 ja henkisiä resursseja käytetään tähän
tavallaan luonnottomaan toimintaan.
Taisteluun luonnonlakien kumoamiseksi.

Tästä näkökulmasta katsoen inhimillisyys
on inimisen elämän suurin rasite ja kohtalo.
Älyn kehityttyä tälle tasolle, paluuta entiseen ei ole,
ei ole tulevaisuuttakaan.
Iniminen ei kaikesta älystään huolimatta pysty mestariksi.

++++++

Toivon sinunkin ymmärtävän,
että šamaani ei ole se  henkilö joka parantaa
osteoporoosin, syövän taikka mielensairauden.
Korkeintaan hän voi lievittää oireita.
Siinä kaikki.

Sen sijaan hän saattaa osata lastoittaa jäsenen,
poistaa säryn ja kivun, ainakin tilapäisesti,
ehkäistä  verenvuodon, parantaa ripulin/ummetuksen ym.
Ei siis mitään mystistä vaikka kuinka yrittäisi etsiä.

Tuskin tämän monimutkaisempaa esimerkkiä tarvitaan
siihen mitä tarkoitan šamaanista parantajana tai lääkitsijänä.

Tieto on valtaa tässäkin asiassa
ja jos vain osaat asettautua vaikkapa 1800-luvun
lukutaidottoman rahvaan asemaan, oivallat heti
että millaisen vaikutuksen
moisten pikkuvaivojen korjaus jo teki suureen yleisöön.

Ymmärtämättämyys ja etenkin tiedon puute on
siis kaikkein käsitettävin syy legendoihin
ja ihmeparantamisiin ja muihin vastaaviin.

++++++

Olen jo useamman kerran maininnut että muinaiset
šamanit olivat todella henkilöitä jotka osasivat,
kykenivät ja pystyivät etsimään, tutkimaan ja omaksumaan tietoa
sekä soveltamaan sitä käytännössä,
eli työssään ja elämisessään sen ajan muuhun väestöön nähden.
Mutta koko kehitys tapahtui luonnonvalinnan kautta,
sittemmin suusta korvaan opettamalla,
oppipoikana tai -tyttönä olemisella.
Vasta myöhemmällä ajalla varsinaisten koulujen kautta.

Tänä päivänähän siihen pystyy enemmistö ihmisistä.
Enää se prosessi ei ole ihme,
että joku on lääkäri, joku insinööri, joku hitsari jne.
Eivätkä he ole šamaaneja,
ei edes silloin kun joku heistä osaisi
useammankin ammatin taidot kiitettävästi.

++++++

Nykypäivän "šamaanin irvikuva" syntyy silmänkääntötempuista,
taikakaluista, rekvisiitasta, savuista, cd-soittimesta ja noesta,
käyttäytymisestä ynnä käsittämättömästä muminasta
sekä selittämättömästä mystiikasta. HAH!
O tempora! O more!
Silkkaa huijausta alusta loppuun.
Pelkkää rahastusta.

++++++

Šamaanin, sellaisen aidohkon oloisen,
on opiskeltava jatkuvasti ja hankittava tietoa,
selviytyäkseen niistä odotuksista
joita hänelle asettavat kivuista, vaivoista
ja kolotuksista kärsivät ihmiset.

On kyettävä neuvomaan ja auttamaan
sellaiset kyläläiset jotka tulevat kysymään
milloin on sopivaa lähteä makkaranpaistoon,
autokauppaan tai kampaajalle.

Lisäksi on osattava olla JOTAKIN mieltä aina jostakin.
Šamaani on oikeasti se tietokone joka osaa ajatella,
rakentaa tiedonmurusista kokonaisuuksia, johtopääätöksiä.
Se rakkine jota on kehitetty jo vuosikymmenniä,
hirvittävällä rahasummalla.
Kuitenkaan lopullisesti onnistumatta.

++++++

Inimismielen utopistisin haave on
ratkaista kaikki itse aiheuttamansa tai tuottamaansa ongelmat.
Mieluiten jollakin vekottimella.
Ja automaattisesti.

Sellaisen aparaatin haluaisi jokainen vallanhimoinen  paskiainen.
Silloinhan voisi hallita yksin, ilman muita vallanjanoisia.
Vain kone apunansa.

Jos se alkaisi ryppyilemään,
nykäisisi vain johdon irti ja sillä siisti.
Nöyräksi siinä oppii kovin helposti koneälykin.

Ja mikä mukavinta, ei verta, hikeä, ei kyyneleitä.
Ei pommeja, ei panssareita,
kaiken tappamiseen keksityn kaluston voisi muuttaa rahaksi
ja omaisuudeksi.
Näin se ajattelee. Iniminen. Tyranni."

++++++

Kopauttaa piippunsa pölkyn kylkeen Riđhhu-Eđeléi
ja kysäisee: "Vielä siihen polveesi sattuu?"

Saa kieltävän vastauksen,
nousee ja lähtee astumaan laavulle päin ja huutaa mennessään:
"No jos ei kerran, niin tuoppa tullessasi mustakana ja kahvet,
minä teen jo tulen valmiiksi!"

++++++

Ani-Opoi siis elää ja näyttääpä Rudolfkin elävän yhä.
Jos kerran Ukko ylijumala suo, niin miksei siis Riđhhu-
Eđeléikin, joten taas seuraa hyvin erikoista jatkoa
tästä eteenpäin seuraavassa luvussa.


Kahdeskymmeneskolmas luku.
Eli viimeinen luku.

Kesäkuu oli hyvällä alulla, mutta oli kylmää, pirun kylmää.
Riđhhu-Eđeléi ei kuitenkaan alkanut ennustelemaan tulevia,
sillä kuten oli Rudolfille aikanaan itse opettanut -
tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Kuitenkin elo oli vaivatonta.
Oli tilaa, avaruutta, aikaa, paneutua vaikka mihin.
Muuten lähes täydellisestä elämästä puuttuivat vain naaraanpuolet,
suvunjatkamistarkoituksessa tähelliset otukset
ynnä muussakin ilottelumielessä ja seurustelussa.
Olisivatkohan nuo edes Pottukämpän karuudessa viihtyneetkään?

++++++

Šamaaneilla ei ollut muinoin mitään historiallista pakkoa siirtää
tietojaan, taitojaan, perinnettä juuri omille jälkeläisille ehdottomasti.
Sen verran tietoon sekä ajatteluun perustuva sivistysprosessi
oli olemaan vaikuttanut, ettei ahneus sekä vallanhimo tyystin ollut
mädättänyt henkisiä voimavaroja.
Poikkeuksia toki oli, kun sentään kysymys on inimislajista.
Esimerkiksi niin sanotut kansanedustajat.

Rudolf ja Riđhhu-Eđeléi viettivät omaa leppoisaa eloaan
lekotellen pihalla, isommin minnekkään kiirehtimättä, ryntäilemättä.
Päälle kaatuvat asiat vähäpätöisetkin, hoidettiin eestä pois,
mieltä vaivaamasta.

Hyvässä uskossa, luottavaisina tulevaisuuteen ja inimisten
järkiintymiseen elämänmenossaan vielä joskus,
velikullat istahtivat iltapäivän puolelle
kallistuneeseen paisteeseen laavulle.

Tulen saatuaan ja mustan kanasen loimuun nostettuaan
Rudolf pyllähti laavun hirrelle.
Riđhhu-Eđeléi alkoi sytytellä piippuaan.
Oli jo odotettavissa mihin päätyvät nämä valmistelut,
puheenvuoroon - niitä oli tässä kevään korvilla ollutkin useita.

++++++

Šamaani köhiskeli tuttuun tapaansa aloitti sitten:
"Ajattelin parilla sanalla ottaa esille tämän tulevaisuuden
joka nyt meidän kahden kohdalla ainakin
näyttää melko siedettävältä.

En ala ennustamaan enkä sitä muuttamaan.
Tulevaisuutta kun muokataan vain tämän hetken teoilla ja toimilla.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. mikä pitemmän, mikä lyhyemmän ajan.
Elämä on verkosto, jos siihen tulee tarpeeksi suuri reikä
se joutaa heittää roskiin. Paikkaminen on lähes toivotonta.

++++++

Šamaanilla ARVOT muokkautuvat yhteisönsä sisältä käsin.
Toisaalta hänellä voi olla sen verran sosiaalista arvovaltaa,
että hän pystyy myös muokkaamaan niitä
kulloisenkin tilanteen mukaan ja suuntaan.
Opettaminen ja esimerkin näyttö ovat siihen välineet.

Kansanfilosofina hänellä on siihen erittäin hyvät
mahdollisuudet ja osaaminen.
Valittavasti hyveellisyys ei aina kuulu välttämättä
tietäjänkään persoonaan.

Kirjoittamattomat NORMIT,
jotka säätelevät yhteisön henkistä elintilaa lakien tapaan,
eivät kaikilta osin sido šamaania.
Hänellä on kirjoittamaton lupalappu loikkia aidan yli.
Tästä jok’ikinen itsetuntoinen tietäjä osasi pitää itsepintaisesti kiinni.
Niin pitäisi nykyajan šamaaninkin rohjeta tekemään.

Hänen on pystyttävä kestämään arvostelua, pilkkaa, ivaa
sekä selän takana puhumista ja kaikkea muuta
mitä nyky-yhteiskunta tekee saadakseen
yksilön hellävaraisesti takaisin ruotuun.

Henkistä kanttia on oltava roimasti.
Sitä ensimmäisenä vaaditaan.
Sitkeyttä, peräänantamattomuutta ja määrätietoisuutta on oltava,
muuten on parempi valita joku helpompi tie,
maisteri, insinööri, opettaja, pappi.

Tietäjän on kyettävä lukemaan OLOSUHTEITA
ja pystyttävä tekemään kongreettisia ehdotuksia
asioiden parantamiseksi.
On siis aivan kuin itsestään selvää,
että tällaisia vaatimuksia ei pysty hallitsemaan
vain ”päättämällä” ryhtyä šamaaniksi.

Siihen vaaditaan valtavasti elämänkokemusta
lähes kaikilta elämän sektoreilta.
Monipuolista osaamista ja superhyvää oivaltamisen kykyä,
tilannearviointia sekä älyllistä näppäryyttä.

Eräs, jo lähes unholaan saatettu mahdollisuus on,
oppipoikana toimiminen (kisälliperinne).
Näyttäisi vaan,
että sellaisen mahdollisuuden löytäminen vastaa
nykyisin jo lottovoittoa.

++++++

MUUTOKSEN tuulet puhaltelevat šamaanillakin.
Tärkeintä on ajanhengen seuraaminen,
kuitenkin hyvin runsasta maanläheisen järjen käyttöä suosien.

Arvostuksensa säilyttämiseksi hänen on oltava
etunenässä haistelemassa kaikkea uutta.
Se on nykyšamaanin väistämätön tehtävä.
Ei ole syytä rakentaa tyhmyyden linnaketta ja muuria ympärilleen.
Pikemminkin on yritettävä oppia käyttämään
hyödyksi kaikki mahollinen saatavissa oleva tieto.

Samalla on kuitenkin hänen pystyttävä juurimaan
liialliset kulutuskehotukset
ja humpuukin ja jonniinjoutavan roinan
myyntiyritykset heimonsa väeltä.

++++++

Henkisen hyvinvoinnin, elämänilon ja tyytyväisyyden
säilyttäminen on sälytetty yksin tietäjän tehtäväksi.
Pahimpana uhkakuvana šamanismille on nähtävissä kaupallisuus.
Inimisen anhiton kiinnostus ja hengen palo kaikkenlaiseen kiiltävään,
liikkuvvan ja surisevaan; muoteihin ja trendeihin,
 joita korviin ja silmiin syövyttää jatkuvalla kiihtyvällä voimalla
markkinakoneisto. Ahne ja täyttymätön syöveri.
Täystuho.

Kauhu- ja viihdeteollisuus peleineen ja elokuvineen on
kyselemättä valmis rosvoamaan jok’ikisen kolikon jonka irti saa.
Ja kaikin mahdollisin keinoin.
Sehän yhdistää vaikka šamaanin ja jumalan
jos siitä vain saatavissa on tahi odotettavissa jotakin tulosta.

Huonommaksi ei jää myöskään ns. kauhukirjallisuus.
Hienommalla nimellä fantasiakirjallisuus nykyään.
Häpeilemättä niissä yhdistellään totuutta ja fantasiaa
ja suoranaista valettakin tunnelman nostamiseksi.
 
Tuollainen vimmainen vääristely on tyystin omassa
luokassaan kasvattamaan suurten massojen
nykyisten kasvavaa rinnastusta šamaanin ja pellen,
tahi šamaanin ja klovnin välillä.

++++++

Samoin uhkakuvana on,
että kaikenmaailman wicca-, noita- ja mustamagiakultit
pyritään liittämään sekä niputtamaan yhteen ja samaan nippuun.
Ja sitten muuttamaan kaikenkarvaisen,
netistä tilattavan "taikaromun" ostajakunnaksi.

++++++

Jotkut asioihin höyrähtäneet neropatit ovat keksineet
alkaa käyttää jo yhteistä nimitystä ”luonnonuskonnot”

HUH-huh! Ja HUH!

Yhdistyskin on perustettu asioita ajamaan.

Kevytmielisen helposti on unohdettu ja hylätty sellainen
tieteellis-filosofinen asia, jonka tunnustaa nykyään
jopa länsimainen kapitalistinenkin tiedemies:

”Luonnonkansoilla, niihen verrattavilla sekä pakanoilla
ei todellakaan ollut mitään sellaista uskontoa jota voisi
rinnastaa suoraan esimerkiksi Islamiin tai Kristinuskoon.

Pääsääntöisesti, etupäässä, luonnonkansojen elämää
ryydittivät pienten heimojen, sukukuntien uskomukset
ja varhaiset metsästäjä-keräilijä filosofiat. Ne muok-
kautuivat kulloistenkin tilanteiden mukaan joustavasti,
ilman ordotoksisuutta ja ikuista pysyvyyttä."

Noin totesi eräs muudan skotti Jack McGrag jo vuonna 1991
ja siihen on minun hyvä lopettaa."

++++++

Istahti laavun hirrelle šamaanimme ja alkoi sytytellä piippuaan,
siristi silmiään jängän suuntaa,
pyyhkäisi uudelleen ja katsoi taas:

"Mitä pirun sakkia tuolta oikein on tänne vääntämässä?
Jängän kautta, eivät tuota tieuraa käytä!
Meidän lekottelua tulevat häiritsemään"

++++++
Tämä EPiLOGi ilmestyi
esiin tällä sivulla tänä vuonna 2008,
kesäkuun 18. päivänä  klo 21:31. tätä kesäaikaa.
53 tuntia ja 29 minuuttia ennen kuin
maa lähtee taas loittonemaan auringosta

Kuu täyttyi tuolla hetkellä, oli matalalla kaakon suunnalla,
noin 5 astetta horisontin alapuolella.
Minun oli ulwottava sille kiitokseksi avusta
ja pitkämielisyydestä.


1. osa    2. osa




<<<<< Takaisin hyllyyn
<<<<< Takaisin Vuodatukseen


Tässä nappi jos haluat seurata tätä sivultasi.

---

Copyright Harmaasusi © 2008. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat ratkastaan INARIssa, Kaamas-joen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn kinkerpiirissä

---

webdesign 2006-7 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.


Post Scriptum.
Kerro tutuillesi. Hiiren OIKEALLA näppäimellä T.Ä.S.T.Ä. (Firefox)