Weisu No:1
SATTUMA
Sattui kerran sattumaan,
omaan kotaan majoittumaan,
tuoksuun yrtin rauhoittumaan.
Määräsi hukan asettumaan,
Wanha Tietäjä Sušuk.
Suurin pohjon tunturmuurin.
Ojensi rohdoks' kuurin;
avuksi uniin ulottumaan ettei lisää vahingoittumaan,
turkki kovia nähnyt, joskus ehjyt,
lyijyt mausteeksi saanut;
ylly enää.
Raanulle loikoi rukka.
Kävi hoivaa varttumaan.
Mietti pystyiskö tarttumaan,
yrttiliemeen maittavaan.
Hyvältä rupesi tuntumaan,
iloa alkoi karttumaan.
Tuumaa hukka.
Muuten tila ruma, paha sekä visto.
Muuttumaan ei pysty lyijyihottuma.
Auttais vaikka sattuma, manaa susi;
ellei tehoo ristipisto.
Weisu No:2
PONNISTUS
Nulkkaa pitkin aavaa kairaa eellä suuren elon komistus.
Oudonlainen somistus, päässään luinen koristus.
Kintereellä, kuohuu virta, poukkoo lauma.
Elää elo.
Kurun kohtaan kuristus ja uuteen vauhtiin huristus,
hiipuu kellon kalistus.
Hukkaa kaksi tokkaa tarkkaa, saaloo,
tievan tumman kalveen lukuun.
Loikkaa samaan siimeen hukka raiska,
nuori tuore, hiukan laiska.
Hetken yllä yllätys ja päällä pölästys.
Sitten tunnistus jo lakkaa pakokauhu
alkaa nauru ja uuden uroon valistus.
Ensin alistus, sitten nokan turistus
ja vielä ehkä halistus, kohta tassun puristus
sekä tutun rutistus. Kaikki järki yhtä.
Suunnitelma pian selvä, matkaan loikkaa,
huomaa tokka harmaata ei troikkaa.
Voi kun onnistus tuo ponnistus!
Surma koittaa, vaadin kaatuu. Elo pakoon.
Saalis jakoon.
Weisu No:3
KYMMENTÄ YLi ViiSi
Sumuun varhaan aamun,
kesken muiden unen parhaan,
hipsii taipaletta otuspari, pikinokka sekä hukka.
Kello yli kymmentä on viisi.
Lunta ripsii.
Kukkii muuan savupiisi.
Pakkasta kai kahdeksan tai kuusi.
Peittää luomakunnan utu,
uinuu vielä suurin suku.
Lumen suomaan suojaan huomaa,
unehtuneen; varjon luomaan, pienen merkin,
jonka kuono herkin poimii, heti toimii.
Loikan hankeen hyppää,
nyppää saaliin, myyrän hoikan.
Hotkii kuoman vatsan huomaan,
laittaa kuonon hangen luomaan
kalman viestin sinne tuikkaa.
Vares postin oksaltansa kuittaa.
Killistelee hukka-ukkoon, lirittelee lumiukkoon.
Jatkaa matkaa. Kuono tutkii.
Lunta latkii.
Sellainen on penin rentti,
Hukan huippu assistentti.
Weisu No:4
MiKSi?
Miksi?
Hukka pienellä veneellä;
tyynellä merellä outona aaveena.
Haaveena sininen, utujen höyhensaari,
sisällä unten ääretön laari.
Siksi!
Kertoi muinoin vaari, sieltä sateenkaari alkaa.
Pyyhki puista jalkaa.
Sitten kämmenestä malkaa.
Istui rappusilla, takanansa uksi, kamanalla suksi.
Otuksia kaksi. Lapsi sekä harmaahapsi.
Siksi!
Kysyi lapsi, miksi aina tämä niksi silloin
jos minä illoin uneen vaivun,
syliin sinun taivun,
nään vain vanhan pihakoivun,
viime hetken valon säteen
loimuavan nään sen sinun käteen?
Sitten kiidän, liidän halki unen maan
ja hiekkaa hyrisevää silmiin saan.
Kunnes virkoon outoon ääneen,
rapsahdukseen,
koskettiko pappa ukseen?
Hih - unta näkee myöskin vaari,
hymyy hiljaa huulen kaari,
saattaa olla höyhensaari.
Soutaa sinne myöskin ukki,
uinuu niin kuin tukki.
Weisu No:5
SUSI JA PUNAHILKKA
Punaista hilkkaa pala vilkkaa suurten puiden takaa.
Vieruspolkua otus nilkkaa wanha harmaa vakaa.
Hoksaa neito uhkan olon, katselee jo suojakolon
Siellä vasta rinta tyyntyy.
Silmäys wanhaan hukkaan siirtyy.
Pelko nostaa kananlihan,
varovasti siirtää lahkeen sekä nilkan,
piiloon katseen tarkkaavaisen.
Huomaakohan hukka Hilkan?
Sitten koittaa mummon kotiin soittaa,
en vielä tulla voikkaan. On eessä ehkä vaara.
Valittava toinen polun haara,
etten hukan eteen vahingossa kaarra.
En tunne lainkaan tuota wanhaa heppuu,
vaikka minkä tempun on laittanut se reppuun.
Voi mummokulta, no nyt se hoksas minut,
saankohan ma enää koskaan nähdä sinut?
Auta - auta Pohjan akka!
"Kohussasi koiran kannoit,
Suven muissa suolissasi,
Penin alla pernohisen."
Tule auta pikku Hilkkaa, piiaks alan sulle vilkkaan.
Lehahtaa Louhi, komentaa Kokko hukkaa:
Kontuus painu kotikolon, loppuu tähän homma polon.
Saa likka ensin mummon tuvan näyttää,
ja pääsee sitten lupaustaan täyttää.
On piiat kiven alla näissä töissä,
ne viihtyy myöhään diskoöissä.
Ma hukka joskus sulle tämän korvaan
ja jonkun lahjan luusta sorvaan.
<<<<< Takaisin Harmaasuden luolaan
Copyright Harmaasusi © 2007. harmaasusi.com on rek.dom. nimi.
Kaikki oikeudet pidätetään tavoitettaessa.
Riidat ratkastaan INARIssa, Kaamas-joen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tai kirveellä.
Sateen sattuessa koko homma katotaan Kievarin laavulla,
sekin INARIn kinkerpiirissä
webdesign 2006-7 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.
Post Scriptum.
Kerro tutuillesi. Hiiren OIKEALLA näppäimellä T.Ä.S.T.Ä. (Firefox)