Sivu 2. Virsiä kaamoksessa ajalla 2.12.08

EDELLINEN - SEURAAVA

KAAMOKSEN SANOJA

Inhoan ehdottomia, mustavalkoisia sanoja.
Avautuu kuilu, pikimusta toisinaan ja nythän on.
Sanoilla naulataan kiinni ilmiöt, yksinkertaistetaan kaikki.

Kaikki: me, ne ja minä,
tiedämme jo sanat: Mitä? Miten?
Ovat valtavan jäävuoren - henkisen, huippuja.

Kuvata ne yrittävät sen ja Titanicin, mitä kävi.
Mitä tulee niistä?
Ovat välillä olemassa

En jaksa käsitellä sellaisia sanoja,
vain kahta väriä.

Hyppään metsään,
loikin koskemattomaan hankeen uusia jälkiä.

Kuin uusia sanoja kuunaan,
puhtaita,
vastasyntyneitä,
viattomia.

Kunnes ensimmäinen harmaa pilvi tulee ja kylvää.

Ripottelee leijailevat höytyvät jälkien päälle
ja seuraavina päivänä ne jo näyttävät wanhoilta,
ehdottomilta mustavalkoisilta sanoilta.

GUOKTE VUONGAS ÄIJI

Kaksi wanhaa poromiestä, hampaattomat äijit,
jossain harmaan siulan liki.

Purkuaa sakeaan.
Toinen, Paltsa-Aslak, nojaa. Sätkä.
Tämä toinen, Piekka-Nilla, rönöttää. Piippu.

Elon kirmausta katsovat kirnussa.
Konttorin ovi on auki, Kolo-Jouni tukkii sinne kisuraa.
Koranus siltä karkaa konton ja röhkeen sekaan
kun kurtsan lempo panee vasten.
Ei taho mennä kuolemaan älytön.

Sivullinen tuijottaa hetken
ja sanoo nahkatakkiselle että passaa tämä jo.
Kääntyy ympäri ja kipuaa peltipailakan päälle.
Tempasee käyntiin ja kaartaa pois.
Päättää retken.
Tokka kirmaa, ei se yhdestä surinasta nyt välitä.

Narttu kulkee äijien ohi, pysähtelee, kuseskelee.
Perässä seuraa hurtta, nuolee ja ahmii lumetkin,
kitaansa kahmii.

Paltsa-Aslak iskee silmää: Naivakko?
Piekka-Nilla: Jo vain.
Killa mie luulen että naimhan net alkavat.
Sillä käsin on nartulla häntä.

KAAMOKSEN RASKAUS

Syvällä kaamosajan hämärässä kohdussa
kelluvat kaiken sortin ihmiset.
Kukin omillansa, omine tapoineen, vikoineen, tekoineen.
Kotosalla.

Pulikoivat ajan sakeassa meressä, siimeksessä,
valon portin avausta vartoen.

Ulkosalla hankien valtakunnassa luonto,
leiskuvassa pohjanpalossa, taivasalla,
linnunradan suojassa,
ankaran talven huomassa.

Joku kulkusalla, muudan pakosalla, ehkä hakusalla.
erinäinen näkösällä, toinen kuulosalla.
Kaikki omassa kaikessaan,
vaistojen ja taistojen viidakossa.

Luomakunta ja ihminen.

Molemmat hämyisten,
vastakkain toisiaan tunkevien laineiden sylissä.
Väliin wäkevästi, väliin verkkaan,
yhteensattumien tahtiin.

Ei auta muu kuin antaa ajan kulua.
Aikansa vanki - olevainen.

RAJATiLASSA - ÁDJAGAS

Herään,
julkean - räikeän häivän, säikeen syntisen,
päivästä erään kesän unesta muistan entisen.

Suljen silmät,
takaisin itseni uinumaan suistan
ja lisää kuvia halatin helmaan kerään,
kuni virkoan täyteen terään - päätäni puistan.
Kirkkaammin tuokion onnesta muistan.

Parasta huvia.
Herätä ja nousta,
ponkaista, muistuttaa jousta,
hyöriä ja pyöriä hetki.
Tehdä retki toteen,
kohentaa tulta honkaista,
ohentaa pöystiä siivulla parilla.

Ja palata takaisin rajatilaan.
Silmät kiinni hereillä.
Nukkuen nukkumatta.

Kerkeästi alkaa miettimään viettiään:
Mikä se tänne kairaan kiskoo,
sivuun kaikesta kiireestä viskoo?

Vastaus alati nykyään vakaa:
Luonto ja hiljaisuus, kauneus, tähdet ja taivaanpiiri.
Maan ääri ja tunturit. Pohjoisen valojen heleys.
Olemisen tavaton keveys.

JÄLKiÄ JA NÄLKiÄ

Tyynen ilman läpi kuulen kumman äänen.
Hiljan hiljaa, hipi-hiljaa kohden hiivin,
halki sinen autereista usvaa.

Käsilläni syrjään sitä riivin.

Riekko siellä vioittunein siivin.
Lunta hakkaa,
pakoon pintaa myöten pakkaa,
luona pensaan suoman tumman huoman.

On työtä tämä luojanluoman kettukuoman - tiedän,
jäljet tuoksinan kun nään.

Vaivoin tiedon siedän,
on niitä liikaa, ei myyrät niille piisaa,
vaan riekon yhä useammin repolainen nappaa,
tappaa - höyhenineen kitaansa sen sitten ahtaa.
Pian uutta jängässä jo jahtaa.

Ei auta riekonkieppi, on liian vahva ketun saalisvietti.
Heti linnun hoksaa,
siihen kopsaa, einespöytään lahtaa.

Helminauhaa täynnä koko hangen pinta, siinä hinta.
Juostava vaan ympäriinsä, päivää sekä yötä.
Se liehuhännän työtä.

EDELLINEN - SEURAAVA

TÄSTÄ Takaisin Bloggeriin

Takaisin kirjahyllyyn TÄSTÄ

TÄSTÄ Takaisin Vuodatukseen

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä