YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen...    ...seuraava >>>




No:31 YKSiNÄiNEN LEHTi

Syksyinen hetki elokuun aamunkoissa,
kuin tammukkaa voissa ja tilliperunoissa.
Kaik' ääni on poissa, liike pysähtynyt joissa,
kuhina käy vain soissa kun hilla lihoo.
Se ei kaupunkiin kanna.

Pääl' ranta-ahteen kykin, valvoin,
siankylkee kalvoin, tulta palvoin kahteen,
ain' silloin tällöin palan puuta tulen syötäväksi lykin
kuni pöllö suolta höyhensaareen ensin lensi
ja huhus' minut hukan mukaan.

Nousin. Tulen niistin, siltä hengen hetkeks' riistin,
paikan siistin. Vielä toviks' unen kiistin.
Katsoin lähes hengetöntä virtaa.

Rasvatyyni tumma veden kalvo alla koivupuun
ja kas - ensimmäinen yksinäinen lehti,
nyt jo lipuu tuossa vuossa, virallinen keltainen.

Soluu ja kiepsahtelee kuin paraskin jäätanssija jäällä.
Piruetteja, ympyröitä, soikioita ja yksi nelikantti.
Liukuja, luikuja, kiertoja, kaartoja.
Ei sentään hyppyjä ilosta.
Jotain erinomaista siinä on täytynyt olla
jos emäpuu on lykännyt sen virran vietäväksi.

Väliin näyttää että epuu on peruttu
kun se luisuu akanvirtaa vastahankaan liki vastarantaa.
Siellä asuu se kiiski.
Ei välitä lehdistä, lukee netistä uustisotsikot.

Laiskojen luomien ali näkee kaiken.

03.08.2008 - 09:34




No:32 HALLA

Valuu halla mäen rintaa, kalma laakson pintaa liukuu,
malttaa kiertää kummut, marjamaita halaa.
Joka kesä elokuussa palaa.

Kumisevat äänetönnä tuhon rummut,
maata pitkin vilu hiertää, ruohon kalttaa.
Väistää aidan riukuu,
sitä kiertäissänsä kuolonsuudelmalla hyväilee tuo turma,
kahta viatonta kissankellon tiukuu.

Hyinen tuho vyöryy, syöpyy öinen pelto lamaan.
Äänetönnä usvapeiton alla syöpä kaluu,
taittaa hennon varren, jättää karren.
Korren jäiseen syleilyynsä kahmii, himossansa ahmii,
korjaa sadon omaan aittaan,
vain korret jäävät vaivoin tanaan.

Lehdet uupuneina roikkuu,
korppi ensimmäinen tämän aamun koikkuu.

Nousee katsojalle otsaan tuska,
hiipuu sumun syliin viimeinenkin puska.
Se kirvoittavi mykän kielen kirkuun, herkistävi mielen.
Vain vaivoin näkemäni nielen.

Yhä yltyy kylmä, kunnes kyltyy, aamunkoissa väistyy,
valon eessä nöyrtyy, aika eestyy, aamu seestyy.
Kuulas elokuinen huomen, katse häistyy,
poissa halla, ävär niitun märkä, alla aamukasteen.

05.08.2008 - 06:25




No:33 JUUMAN SYVÄÄN VETEEN

Hennon venhon kymiin työnnän,
veden syliin luvan myönnän.
Iloisesti hiijaa-heijaa, kiitokseksi niijaa.

Verkkopaljun kyytiin nostan - wanhan valjun,
pyyntiin havaat uudet aion tänään laittaa,
kahdet taikka kuudet vaikka.
Mutkitellen rannan mukaan jalokalain eteen taittaa.

Odotukset suuret saaliin - myönnän,
syöpyneet on syvään kaaliin,
josta sopan keittää meinaan sijaan
jostain erisyystä puuttuvaisen jättikalan.
Kuni joskus maalle palaan.

Koirun keulaan lykkään, lisään siansorkkaan löyttä,
jotta kellumaan käy lasti. On kokematon tämä gasti.
Perään heitän kiepin köyttä.

Kas merimiehil' aluksissaan laajain ulappain,
ja aapain merten, kera kaijain sekä laivakoiruin,
on vain köysiä; kireitä ja löysiä.

Siks' narut sovinnolla rantaan hylkään,
väliin parin ylvään kelopylvään,
Jääkööt pyykkiakkain käyttöön.

Itse mukaan hyppään, kuvasparin viereen pykkään.
Alkaa kylkein liplatus, kahtapuolen heijaus,
mut' vakaa eestä sekä takaa alus pieni on,
tiitterä ja vain hieman kiikkerä.

Melan painan tumman meteen - kiskaisen
ja alus liukuu eteen, juuman syvään veteen.
Tunnen sisälläni kumman huuman.

Wihdoin päätöksen saan hassun tuuman,
joka päässä syntyi ehdoin että päällä tuhtoin,
istuu hukka sekä koiru, toisel' käissä mela tahi airo.
Suunta ylävirran kaira päällä vuolaan kosken.


06.08.2008 - 09:18




No:34 NUOKKUU LiiKKUMATON HÖYHTÄMERI

Laantuu tuuli löyhänlainen sekä lempee myöhäisillan,
tyyntyy aalto luhtavillan - luona wanhan puisen sillan.
Tämän unipielusvillan, lumivalkeen huomaa,
muuan erilainen nainen.

Tuo outo olevainen,
yksin kulkevainen pitkin kesäyötä leijuu.

On ehken näky kovin mielus', pysähtyy hän tovin,
kai värähtävi muisto erään puiston hällä sielus';
pala kulkee nielus'. Pian jatkaa öistä matkaa.

Elokuisen päivän viime häivän puiden latvain takaa
vielä näkee katsoessaan mäkeen -
mi' näköpiirin kahtiin jakaa,
kissankelloin soiton tahtiin.

Lepää alallansa villi nöyhtäsarka tyven,
yllään huuma angervon ja tuoksun leyhä,
kukkivaisen pursumättään ylvään.
Muiston aistiin jättää, sieluun saakka kylvää.

Väsynyt on pellon poimu, ehtynyt on loimu,
nuokkuu liikkumaton höyhtämeri,
kiitää pintaa hienon hieno satunnainen juova,
piirtää väliin kareen, väliin väreen.

Luona hoikan näreen seuraa yhä unilunta nainen.
Nousee hiljallensa ilmaan keho kevyt,
ohut viri heiluttelee helmaa.
Näky ehyt, lyhyt.

Matka uneen alkaa yhtäjalkaa kera kultakehrän,
pitkin katon sammaleista malkaa.

07.08.2008 - 04:29




No:35 SELÄSSÄ KOLME JALKAA

Savun riekale kiemurtelee kannen raosta ilmi - leijailee,
kuin hyvälle tuoksuva naaras kepeistä hepenistään.
Oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Tekee koukkauksen kodan pohjalle,
kiepauttaa piruetit punastuneen apilan ympäri,
nousee salon selässä kolme jalkaa,
hipaisee nälkäisen aistia
ja hyppää oviaukosta puhaltavan henkäyksen kyytiin
kuin kiusoitellen.

Kahareisin ponkaisee vauhdilla vastamäkeen,
kodan savuaukkoon.
Tekee vielä pienen kiepautuksen,
niiata niksauttaa hyvästiksi synnyttäjälleen.
On siitä hetkestä tyystin wapaa maailman tuuliin.

Rauhoittuu ja valuu liruna kodan pintaa,
hyvästelee sen ja liukenee illan orastavan hämyyn
kun saa kuiskaavalta tuulelta kyydin.

Sisällä kypsyvän kalan tuoksu hyväilee makuaistia,
kutittaa ja kiihottaa rummun kumistajaa,
antaa sysäyksen humeettiin,
joka määrää nielaisemaan
käskee sitten veden herahtamaan kielelle.
Ja rumpu soi tyynen veden pintaa jänkään.

Elämä on. Virta jatkaa valumistaan.
Kalat odottelevat että joku pyytäisi niitä ruokapöytään.

09.08.2008 - 07:40


<<< edellinen...    ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn...    ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.