SIVU 9.




Runo No:41/2009
HELLE

Rikkumaton veden pinta.
Huokuu viidan siimeksessä pakahtuva rinta.
Helteinen nyt on ja liika kuuma,
päällä hehkuu paikallensa asettunut,
porottava keskikesän huuma.

On pintanahka nihkee,
jahka kun vain joku tulee liki.
Tukanrajas' pakoon juoksee hiki,
kiehuu vallantiessä piki.
Ruoho kuivuuttansa kaatuu lakoon,
hiljallensa aloillensa maatuu.
Pääsee sade kuivin jaloin tällä erää pälkähästä.

Helle,
ei kelpaa kelle tahansa,
vaikka joku kaikki rahansa sille hukkaa,
pakkaa sukkaa, liivii, kenkää laukkuun,
sitten lentää, ulkomaille entää.

Haukkuu - kotimaata hyiseks' morkkaa,
panee kaiken likoon että pääsee pakoon vilua ja horkkaa,
hiekkarannan huomaan, varjon alle pakkaselta suojaan.

Toinen nurkkaa hakee, varjoo varjon päälle,
menis' maate vaikka jäälle jos vain kuuman
saisi päätä ahdistavan pois.

Pois tuon tuuman - pakkomielteisen ja kielteisen.

15.07.2009 - 07:41


Runo No:42/2009
SYLi


Yön pehmyt, samettinen syli lähestyy hitaasti;
pitkä arktinen päivä on päättymässä.

Lukemattomien runojen, laulujen, taulujen
ja tarinoiden lähde vaipuu ehken hieman epäröivin askelin
epämääräisen hämärän helmaan.
Kiihkeä pohjoisen luonnon elämänrytmi
saa ensimmäisen kerran vetää henkeä.
On wiimeistelyn, loppusilauksen aika.

Jo wiikon kuluttua kaksi siimestä ensin kättelee,
pian suutelee, sitten syleilee toisiaan huuruissa.
Illan ruskot syntyvät - ävär saa kasteen.

Ajast'aikaa, päivä päivältä,
yö wyöryy yhä wäkevämmin esiin.
Punoo pauloihinsa,
kutoo monipolvisiin runollisiin seitteihinsä
niin hopeisiin kuunsiltoihin tuijottavat romantikot,
kuin hiljaisuuteen laskeutuvat haaveilijat
ja hämärissä vapaaseen lentoon päästetyt mielikuvitukset
Sallii tulla syliinsä tykö.

Elokuun alussa alkaa ensimmäisen kerran
erottua pimeä hetki
joka pitenee tasaiseen verkkaiseen,
kunnes yö lopulta, syksyn ja marraksen jo ehdyttyä,
saa täyden vallan hetkeksi ja sulkee kohtunsa onsin.

16.07.2009 - 05:26



Runo No:43/2009
MiELENi NURiN KUMOSi


Tulilinnun kiitävän näin,
liitävän etelään päin yli pääni;
luokse varmaan wanhoin ystäväin menossa.

Kaunis oli ääni
kuin lauluin ja runoin punottu tulinen paula,
kuin loihdittu loitsujen suloisin loitsu,
taikaa täynnä ja noiduttu.

Juoksevaa aikaa vuolasta
jostain ammoisten aikain luolasta,
muinaisten äänien maasta.

Niin ihana, niin eho että sen teho lumosi hämmensi,
mieleni nurin kumosi, houkutti koukutti,
istumaan kedolle saattoi;
äkin ja ylläittäin.
Yksinäin.

Minä siivetön sijoilleni jäin.

Pian sisällä mielessäin
loitsusta runoni punoin,
heti ääneen luin - säkeitä ajussa puin,
muutamaan sanaan kompastuin,
mutta yhäti innostuin;
wiimein runoksi puin.

18.07.2009 - 05:18



Runo No:44/2009
RYTiRYTEiKKÖ


Tuulessa kahiseva seinä,
heinä - puoltatoista syliä yli,
nousee sakeana viidakkona rannan vedestä,
itseni edestä.

Olen ihastuksesta mykkä,
tykkään vehreästä äänivallista,
halu harpata vihreän sisään kiskoo kintereitäni.

Lykkään intoa, vedän henkeä,
niin lempeä näky on aamunkoissa
että suljen tuokioksi silmäni
ja valveunessa olen erottavani ryppyisen Panin
ruokopillin sulosoinnut ryteiköstä.

Kun avaan silmäni,
ei katseeni tavoitakkaan pientä kaksisarvista jumalaa.

Se ääni joka palauttaa takaisin todellisuuteen,
kuuluu rytikerttuselle:
"Tri-tri-tri-tre-tre-tre-tsert-tser-tsert!"

Saattaapa tuo olla ruokokerttunenkin
kun ei viitsi rontti käyttäytyä ja näyttäytyä.

Huiskautan kädellä ilmaan - hui-hai,
väliä hällä vaikkei ruskea alaperä vilahdakkaan.
Kerttunen kuin kerttunen. Ryti eli ruoko.
Kaikki käy.

19.07.2009 - 06:42




Runo No:45/2009
ViiSSATANEN (runo No: 500)

Viisi sataa kertaa olen havahtunut,
pysähtynyt unessani,
avannut luomeni huomeneen.

Par'aikaa, kesken makeimman kohtauksen
olen keskeyttänyt kiihkeän, huikentelevaisenkin menon.
Sysännyt haihatukset syrjään, wällyn lykännyt sivuun
ja pyyhkäissyt sormen mutkalla unihiekan silmistäni.

Melkoinenpa olisi keko
vaan en sitä ole hokannut talteen ottaa.
En.

Noussut vain warhan - uuteen aamuun ylös,
laskeutunut nöyrästi miettimään rahilleni alas
kynnet kerkeästi näppäimille
ja tässä on tulos.

Olen puolivälissä. Pyöreästi. Lähes.
Puolikkaita ei lasketa.
Eikä vajaita.

Enää viisi sataa ja yksi.
Sitten on kaikki se kasassa
jonka ajattelinkin vihkooni merkitä merkittäväksi.
Tarvitseeko sitä ihminen enempää kuin minkä viitsii.
Jotkut eivät viitsi sitä ensimmäistäkään.

21.07.2009 - 04:36




 <<< edellinen... tai ...seuraava >>>
 <<< kirjahyllyyn... tai ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.