SIVU 3.




Runo No:11/2009
TUTKiMUSMATKA

Puolipilvinen huomen ja reipas raikas koillinen.
Suunnitelmia tulvillaan koko aamu tyystin.

Pekonin täyttämä,
kanan perästä tulleella viimeistelty vatsalaukku
köllöttelee tyytyväisenä tutulla sijallaan suoliläjän päällä.
Muistelee onnellisena wanhoja hywiä aikoja.
Lähettelee hyväolo-signaaleja humeettiin alwariinsa
ja haistattaa Pekka Puskalla paskat.

Ei vastaa vaikka kysyisi, eikä valita.
Eikä välitä, on vain leppoisana.
Vieläkö sitä muka paremmin pitäisi elämän olla?
On heti aamusta niin täyteläinen olo
että naurattaa ihan iteksiään,
kuin juuri olisi paketin tuoretta voita hotkaissut.
Ja kermaa päälle pänikän.

Jos moisesta vielä pahanolon tunnon saisi,
pitäisi olla piru jo mieheksi tahi nälkäkurki - kuikula.

Vielä reilu suullinen kolmatta aamukahvia
ja sitten ylös, hurstia niskaan, jalat saappaisiin, liikkeelle.
Kartta on päässä, hatun alla.

Wähäiset niestat olkalaukussa:
makkarapaketti, vänkylä, kahvenporoja;
taskussa vajaa kourallinen sokeria.
Vaatimatonta mutta riittävää. Kyllä voi lähtä.

03.06.2009 - 06:01



Runo No:12/2009
YHDESSÄ


mikhän mee mönkhän
yhesä tulhan menhän
eninthän öksymmä
sole kuitenkhan varmaa
son korkheemman hallusa

~~~~~~~~

meessie akka ees
met tulemma perässä
hurttien mukana
ko saamma vermhet eshin
ja reen pakattua täythen

~:~:~:~

Mikhän mee mönkhän!
Yhesä tulhan menhän,
eninthän öksymmä.
Sole kuitenkhan varmaa,
son korkheemman hallusa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Meessie akka ees,
met tulemma perässä,
hurttien mukana,
ko saamma vermhet eshin
ja reen pakattua täythen.

04.06.2009 - 06:51



Runo No:13/2009
VALOMERKKi


Valomerkki tuli suden hetken aikaan.
Kultainen kehrä kävi näyttäytymässä pilven lonkien välistä
kun muu maailma vielä uinui raskaiden luomien alla;
vartoen syntymistään huomeneen.

Jossain maailman kylillä,
wiimeiset hoippuivat yökerhoistaan,
saaliinaan seuraa päiväkerhoihin
tahi raskaiden ajatusten täyttämä tyhjä onea olo.
Alastomassa betonihelvetissä.

Mahdollisimman kaukana,
monien mutkien päässä hiljaisuudesta,
rauhasta, heräävästä luonnosta, hiirenkorvista
ja sateen kasteleman ruohon ja maan tuoksusta
hitaasti kiiruhtavan kymen ahteella

Hätäisimmät heräilijät keräilivät kampetta ja rompetta,
ehtiäkseen työhön, työhön taas työhön. Yhä vaan työhön.

Haalivat vaalivat statustaan,
unelmoivat vapauden hatustaan
uupuen kuormansa alle ehtynein toivein
paikaten huuruilla haurasta kuortaan
etsien toiveiden vuortaan.

Ultima Thulessa lauloin virralle aamunlaulun
talletin taulun mieleen ja palasin kieleen,
kertomaan kummista tummista tunnoista.
Runoissa - kauneuden lumoissa.

06.06.2009 - 05:42



Runo No:14/2009
ESiRiPUN AVAUTUESSA


Tiiran kirkaisu yllä pääni
on kuolinhuuto menneen talven lumille.

Värisevä räntä pitsittää kuulaan ilman,
ilman yhtään vastalausetta.
Kirku vajoaa hiutaleiden sylissä maanrajaan,
sulaa pois ja tilan olevaisuus palaa.
Luonto on nöyrä ottamaan vastaan kaiken taivaasta,
mutta mielen lento on sallittua.

Pyryn tauottua - seestyessä, esiripun avautuessa.

Joeksi muuttuneen joutsenlammen kalvossa
rakastuneen sotkaparin koukeroinen kuviokellunta,
kivellä neiti västäräkin keimaileva pyrstön keikaus.
Rantasipin äänekäs ja vetoava näytelmä varjelee
neljää ruskeatäpläistä munaa anturaltani.

Aamun lempeän herkkä valo
ankaran koillisen henkäyksen varjossa.

Luomeni lasken huomenen eessä, tiiviisti suljen,
kuljen tunnustellen säveliä mieleni laaksoissa.

Pohdin ja punnitsen,
esiin vaadin kuultavaksi juron raadin.

Partaalla puron niistä suvivirteni laadin.

07.06.2009 - 06:24




Runo No:15/2009
VARTOAN

Odottaessani siirrän leiriä kärsimättömänä,
taikka teen jotain muuta höpsöä kuin iso pikkupoika
joka odottaa luvattua, jäähtymässä olevaa kanelikierukkaa.

En jaksa olla paikoillani, koivukin jo hiirenkorvalla.
Muurahaiset ovat vaivoinani.
Ne juoksevat pitkin selkäpiitä tietäen
että vielä on neljä pitkää yötöntä yötä siihen
kun voin edes kuvitella hahmon piirtyvän tunturin laen takaa.
Kultainen aurinko säteinä takana.

Tarkoituksella olen asettunut siihen asemaan
että sinun on pakko tulla juuri siitä suunnasta.
Se on juhlallinen hetki.

Ehkä jaksan vartoa sen tovin
mikä sinulla kuluu laskeutumiseen kallasta myöten leiriin
ja avattuun syliini.

Kärsimättömänä puuhastelen sitä sun tätä,
odotus ei jätä rauhaan.
Ehken viiden minuutin välein katsahdan - joko,
vaikka humeettini koko harmaa massa sanoo:
"Tyhmeliini - lopeta jo. Ei auta. Aika ei muuksi muutu.
Neljä on neljä ja viisi on viisi."

Puuskahdan itselleni:
"Mutta huomenna sentään enää kolme."

09.06.2009 - 07:29




 <<< edellinen... tai ...seuraava >>>
 <<< kirjahyllyyn... tai ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.