YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa 13

YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen... ...alkuun >>>

No:61 SYYSLAULU

Istun punaisten, keltaisten ja oranssien keskellä.
Mahtuu sekaan vihreää ja sinistä rahtu,
sekä yksi pilvenhattaran valkoinen läiskä.
Tämä on tekemätön tauluni.

Yht'äkkiä ponnistan, nousen jousen lailla.
Silmissä näkyy tähtiä keskellä päivää.

Astun pienen niemen nokkaan,
pokkaan yleisölle ja laulan oman ylistyslauluni.
En kysy lupaa, sellanen tapaus on vapaus.

Ketään ei ole kuulemassa.
Vain tuuli on tuulemassa.

Eikä yhtään hävetä. Suorastaan kiljun.
Tuulispää läimäyttää kasvoille kuin varoitukseksi.
Mitä huudat wanha haaska?!
Ilosta! Vastaan ja kiljaisen uudelleen.

Käskee puuskan lennättää huopahattuni Ahtolaan.
Kun menen poimimaan sitä, jalkani solahtaa kivenkoloon
ja iloista raikasta vettä virtaa saappaan varteen.

Kohotan katseen ja hohotan.
Hirvisonni kahloo vedessä lumpeikon edessä.
Syö juuria ja paskoo moukka ruokapöytään.

Heristän sormea.
Se kääntää ahterinsa ja paskoo lisää.

16.09.2008 - 06:57

No:62 HELPPO

Veisuni halpa ja huokea, suopean huoleton.
Tuima kuin tyystin suolaton utamin rokka.
Saa nähdä kestääkö loppuun pokka,
sillä pikemmin imara kun katsoo likemmin,
on tämä viisuni pliisu.

Tai huima,
ei päätä ei häntää - ei vähääkään läntää.

Vain kevyt, kohtuullisen lohdullinen.
Lievä, oikeastaan sievä ja loiva - itsestä tietysti oiwa,
korvanlävessä somasti soiva renkutus.

Mutkaton pieni jotos,
itseasiassa polku tai mukava palas samasta sanasta.
Helpohko otos niistä.
Suruton sanojen liemi ilman sattumaa,
vaivaton kuin valoisa kylpyhuone.

Yksinkertainen, arvoton mutta yhdenvertainen
jos sen taittaa kaksi kertaa kaksinkerroin.

Silloin moninkertainen pehmo, sanoista tehtynä kehno,
mitätön, pelkkä vähäpätöinen runon punos,
pitsattu sanojen lumos'.

Ehkä sillä kerran pyyhkii kun paperille tulostaa
ja myttyyn rutistaa,
viskaa pyttyyn ja kädet tiskaa.

18.09.2008 - 06:00

No:63 ODOTUSTA

Tyynen pinnan ohut kare,
viiltyy kalvo ehyt.

Hetki lyhyt,
sitten pieni, kevyt, huomaamaton pyörre melkein.
Kala nappaa, tutuin elkein.

Haukkaa perhoon,
saman tien jo syöksyy sisään veden verhoon.
Tahtoo eineensä se pitää.
Vapa taipuu, näyttää että syövereihin vaipuu.
Sitten oikenee kuin jousi.

Siima viuhuu, piirtää kirjoitusta veteen,
liuhuu taakse sekä eteen.
Vonkuu kela, jarru vinkuu, iskee kampi ranteeseen
ja haihtuu torkku, päättyy pitkä odotuksen piina.
Väsymys on tiessään.
Ilme vireäksi vaihtuu. Siima kireäksi.

Piiskaa säipän nokka ilmaa, taitaa pettää pokka,
saalis karvaa vastaan parhaan mukaan.
Tyvi kiinnitetty vavan vankasti on vyölle.
Pian väsytetään rankasti.
On varauduttu tyystin sille työlle.

Tuuri kävi kyllä, tuntuu saalis olevan nyt suuri.
Sitä varten tultiin juuri,
tänne Juuttaan perään, elämystä kerään.

Mies hiessään kylpee ylpee. Veteen sylkee.

20.09.2008 - 06:32

KESA ON OHI...
...ja siirryn inimisten asumukseen talveksi

Oli miten oli. Tämä on nyt tässä kaikki!

<<< edellinen... ...alkuun >>>
<<< kirjahyllyyn... ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet

Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä