YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen...    ...seuraava >>>




No:56 OLEN KÄRSiNYT NiiN

Pesin käteni viime tipassa,
yhdennellätoista hetkellä.
Onneksi.
Tämä on vuodatus.

Olen kärsinyt runojeni vuoksi,
nyt on teidän vuoronne.

Aamulla kun herään minun on kirjoitettava runo,
siltä vaan tuntuu.
Hyvä eli huono. Runo kun runo.

Onneksi saan valita,
otan usein huonomman,
vie enemmän aikaa, ei tarvitse kirjoittaa kahta.

Siinä kerkiää nauttia välillä
kun miettii mitä kirjoittaa
vai painuuko takaisin wällyihin.

Se syö miestä ja sutta,
mutta siinä on osviitta
ja kun säilyn nukkumaan panematta,
niin pian jo näköpiirissäni häämöttää etappi. Loppusuora.

Vaikka aluksi näyttää että homma on veitsen terällä
kuin tönkkösuolattu rautusiivu.

09.09.2008 - 05:19




No:57 UUDET SiLMÄT

Wauhkoontunut wemmelsääri kieri kallasta pitkin.
Ymmyrkäisenä hyrränä pyöri palasta alas.
Ryntäsi ohikulkevan miehen syliin joka taas seisoi.
Puri sitä vasemmasta korvasta. Suri sillä tavoin,
koska nenässä oli avoin rengas taluttamista varten.

Ja pian viteliköstä porhalsi suuri koiran motlake,
pysähtyi muina miehinä siihen tien raviin,
nojasi porttiin, kaivoi tupakkiaskin taskusta
ja pyysi tulta riinpiissin norttiin. Kirjasi jotain korttiin.

Ulkoakullattu luonnonsuojelija katsoi suu apposen
ammollaan pitkin nenän varttaan syrjemmälle,
mutta ei ollut uskoa silmiään varjostavia pilviä.

Uusii asian. Kaivaa olkalaukustaan rasian,
ottaa sieltä uudet silmät.
Asettelee paikoilleen ja katsoo uudelleen.
Nyt näkee metsän muilta puilta.

Eikä usko vieläkään että jänis mänis'
ja muka puris' miehen korvaa.

Toteaa viereisen rivin Romppasen Annalle
joka on menossa kriisiharjoitukseen,
että ei tämä tämmönen ole totta. Ei!
Anna ei sano tosiasialle mitään.

Päivästä on tulossa moninpaikoin pilvistä ja sateista.
Yölämpötilat uhkaavat lähennellä nollaa, mies Annaa
ja alaville maille on ajateltu perustaa hallanvaara.
Jos lykkää, saadaan ehtoolle raekuuropuuroa.

10.09.2008 - 06:08




No:58 AJATUS

Leijuu aivoitus, vaatimaton miete, päähänpisto,
hajanainen aie,
vajavainen,
kuin riekaleinen, repaleinen auer.
Virran tyynen kalvon yllä.
Jouten, leyhähdellen sinne tänne.

Olen aamukävelyllä varhaan.
Vapaan ajatuksen tapaan parhaan vastaan tulevan
ja siihen tartun.

Vaivaa aatteen tynkä, vaatimaton häivä.
Jotain aikomusta vailla alku tämän päivän on.
Tuntuu ihan siltä.

Pieni järjen kipene, mieto kajastus,
punertavan aamuruskon lailla,
yhä mieltä kaivaa.

En hoksaa, aatoksissain kopsaan otsaa koivun oksaan.
se heti vastaa, kastaa,
niskaan sadepisaroita viskaa.

Siitä osuu mielle silmäin tielle, nenän eteen,
suoraan piirtyy veteen.
Huomaan, on ruska tullut viestin tuomaan.
pian siirtyy luonto talven huomaan.

11.09.2008 - 05:39




No:59 HYTiSYTTÄÄ

Pysähdellen, viipyellen.
Empien ja lempien, verkallensa saapuu ehtoo.
Tuttuun pukuun pukeneena.

Hyväellen tyyntä pintaa lipuu ylös rannan rintaa.
Koskettavi yön kehtoo.
Herättelee unta töihin, kietoen sen usvavöihin.

Hiipuu jossain kuikan huuto sinen syliin.
Selkäpiitä riipii.
Vilu nahkaan kiipii.
Hytisyttää.

Eentyy ilta, vajuu valo, pian metsän takaa enää siintyy.
Hipaisevi heinän kortta,
pitkin laavun ortta hiipii.

Hämy ahteen ylle kaatuu, kiire laantuu.
Aika pysähtyy ja taantuu.
Syttyy liekki,
työntyy rakoon ensimmäinen tulen kieli.
Savun tuoksu nokkaan sattuu, tarttuu hattuun,
kerral' kohenevi ihmismieli.

Pian räiskyy tuli, rumpu kumisee ja väistyy hetkeks' uni,
kaikkoo väsy, hartehille lämmin räsy.
Ja valuu suusta sylki, paahtuu loimun yllä lohenkylki,
on kohta lohta kystä kyllä.

13.09.2008 - 05:05



No:60 KUUKKELi

Suopursulta tuoksuva jängän nokka aamunkoissa.
Aurinko alkaa juovittaa kasvoja,
ensin vaivihkaa, sitten veden heijastuksen kautta.
Kaikki värit on käytössä ilman tv-lupaa. Ajatus huvittaa.
Juovuttava tuoksu huumaa.
Elämä tuntuu siltä mitä se on, ihanaa.

Kuullakseen hiljaisuuden täytyy saada ääni.
Kuin tilauksesta kuukkeli pyrähtää oksalle
ja alkaa juoruta viimeyön tapahtumia,
rouva ei ole kuulemma vieläkään tullut
syksyn alushöyhenesittelystä.
Oli vain soittanut puolen yön maissa,
että menevät nauttimaan valkoviinilasillisen tai jotain.

Odotellessaan napostelee pihlajanmarjoja
ja jutustelu käy vieläkin happamammaksi.
Hoh-hoijaa! Istun kelon päälle ja olen torkahtaa.
Eikö sillä nyt muuta asiaa huomenen odotuksessa?

Kaivan kameran laukusta ja otan siitä valokuvan.

Kurjen pahkeinen kiljahtaa rannan vitelikössä,
niin että on saattaa kurat housuun.

Tarkistan että povitaskussa on ehjää vessapaperia.
Sitä on, tuhti nippu - kurkien varalle.

14.09.2008 - 07:07


<<< edellinen...    ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn...    ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.