YÖTÖN YÖ - Harmaasusi unen ja valveen rajatilassa
<<< edellinen...    ...seuraava >>>




No:46 YKSiNÄiNEN SARVAS

Kolmen turhan pyrähdyksen jälkeen,
kumoon menneen kelon huomaan suojaan,
liki mäen harjaan.
Laskee hukka lepoon.
Katse osuu harhailevaan repoon.

Koskenpartaan luona näkee hartaan varkaan
saaneen kolhun arkaan kohtaan sieluu.
Kun henkee yhä haukkoo ja kakistelee nieluu.
On juossut pakoon tyystin harhaan,
nyt aamunkoissa varhaan,
wanhaan piruntarhaan,
vaik' pakoon paikkaan parhaan ol' tarkoitus ja suunta.

Iskee koiruus suden mieleen, pilkka kieleen.
Nousee tanaan, urahtaa ja murahtaa ja
taasen juoksee kettu kuoma, uusi suunta, uusi huoma.
Juomatta jäi raikas juoma.

Hoksaa sitten yksinäisen sarvaan,
nousee villat vastakarvaan.
Suuhun maku sapen karvaan.
Tuota kerran koitin,
lähes voitin, kuni sarven kylkeen pukkas'
ja pakko oli luopuu sekä antaa mennä.
Se lähti nykimään, huus' menevänsä rykimään.

Siin' poskillansa istuu, kastuu alla tihkun
ynnä tietää. Hyvin tiedon sietää,
et' pian tuo sarvas astuu.
Ottaa suvun jatkon suuren vastuun.

Ma heinänkorsii katkon,
taidan tyytyy sieniin kun toiset tekee pienii.
Ootan omaa maaliskuuta, järsin luuta.

Syksyn ensimmäinen lehti maahan ehti,
kuonon eteen,
teki kiepin reteen, laski siitä veteen.

26.08.2008 - 08:50




No:47 KiSSANKELLOT

Pienen sinisen ja hennon kukkarukan
äkkään pilkottavan elokuisesta,
kasteen huurtamasta aamumaasta kumppaninsa kera.

Kyyristyn ja kumarrun katsomaan.

Lähes humallun tunnekuohusta
kun huomaan siinä ne kyyneelet jäätyneenä,
jotka minun piti vuodattaa vasta kun kuulen
muuttoa suunnittelevien kurkien ensimmäiset huudot
aamunkoin rapeassa tuokiossa.
Kotvanen sudenhetken jälkeen.

Mutta olen aikaisessa, minulla on väärä aikataulu.
Kissankello on jo hereillä, kurkottaa aamunkoihin,
tönäisee lempeästi naapuria;
huomenen ensimmäisessä virissä:
Soitellaanko?

Huuruinen, äänetön hetki on niin kaunis ja herkkä
että päätän antaa pisaroideni kastella niiden juuret.

Kerään sitten uudet helmet kanaviini
kun kurjen huuto leikkaa päätä.

Ehkä sinä aamuna huomaan ensimmäisen kerran
lätäkössä jäätä.

27.08.2008 - 05:35




No:48 ENNEN VOiN HÄPÄiSEMiSTÄ

Savu muuttuu taivaalle serpentiininä
kiemurtelevaksi autereeksi.
Savustuvan reeskan herkullinen tuoksu
tuntuu nokkaan jo kymmenen sylin päähän
tyynenä seesteisenä elokuun päivänä.
Siihen tyssää juoksu Summan Mutikkaan.

Kota seisoo tanakan tukevasti sillä paikallaan
johon se on asetettu pystyyn aikanaan.
Paljon ennen kevytlevitteen keksimistä,
suolan tuomiota tai voin häpäisemistä.
Kiihottava tuoksu leijaa tismalleen sieltä,
nuollen oviaukon pieltä.
Kutittaen mieltä.

Nälkä, hiuka - taikka halu, himo, jopa vaikka intohimo.
Olkoon nimi mikä tahansa!
Se iskee tuulispäänä, yllättäin, täydellä voimalla pauhaten.
Läimäyttää päähän, että hattu tuiskahtaa kuosistaan.
Kihottaa hien otsalle, saa kielen lipomaan,
nielun nielemään olemattomia herkkuja.
Nostattaa ihon kanalihalle.

Vatsalaukku lähettää humeettiin kiivaan viestin
ystävällis-inhimilliseensävyn naamioituna:
Ystävällisesti tiedustelisin onko kurkku leikattuna poikki?
Vai onko hallitus kaatunut?
Kun tänne meidän perälle ei ole mitään pöperöä
enää kotvaan kuulunut!

28.08.2008 - 08:14




No:49 TÄTÄ ON ELÄMÄ

Uinahdettuani tulit ja herätit kalppimaan
polveilevan wirran rannan santoja.
Käännyin palatakseni uneen ja vetääkseni wällyä,
mutta jonkun vettä tihkuvat jäljet tulivat minua vastaan.

Minä katsoin kun sinä katsoit kun minä katsoin.
Nousin kuin jousi ja olit samassa poissa.
Ei hyvästejä, ne ovat ikäviä. Vain puoliksi syöty ruisleipä.

Paistoin sittemmin, kun olin yksin, rautuja voissa
ja mietin täysin vatsoin lojuessani elettyjä hetkiä,
kuljettuja retkiä,
pitkiä poljettuja polkuja,
tähtiä silmissä ja pilvissä, kaukana taivaanpiirissä.
Tuuli rentona lepäämässä viirissä.
Ajatus vapaana hentona lentona.

Mietin suljettuja tunteita, aatoksia, aivoituksia,
kellumassa peilityynen kaltion kalvolla.

Kuin kasa lumpeita.
Umpeen kasvavan lompolon pinnalla.
Kaikki lehdet erisuuntaan,
vaikka varret yhtyvät samaan juurakkoon.
Pieni tuulenpuuska, kuin järjen raikastava lehähdys
ja kaikki ne ovat yksissä tuumin samaan suuntaan.

Tämä on elämä, soitat ja sanot.
Tätä on elämä. Sanon

Samasta asiasta olemme erimieltä käsikädessä,
ilman riitoja tai eripuraa, eripuolilla unimaailmaa.
Tätä on elämä. Tämä.

30.08.2008 - 05:51




No:50 KiiHKEÄ TANSSi

Ei enää tyyntä yöllä,
pohjoinen kantaa lanteillaan ensimmäisen huudon,
rypyttää samalla veden kalvon.
Toisto kiirii karehtivalla pinnalla eeskahtaalle,
asettuu lopulta korvaaukosta vasaran ja alasimen väliin.
Antaa sellaisen tällin että raotan läskipaloja.

Satunnaisia keltaisia lehtiä lipuu myötään,
kuin lottopallot,
satunnaisessa järjestyksessä,
mutta ilman numeroita.
Kukaan ei siis voita tässä näytelmässä.

Elokuun viimeinen aamu.

Kurkein päässä kytee aikain alussa iskostunut viesti:
Ruoka ehtyy, ilma jäähtyy, etelään!
Parvet yhtyy, kiihko kiihtyy, toimeen heimo ryhtyy.
Ääni yltyy, kaiku kertaa, ei konsertille vertaa.

Harmistusko lie, vai ihastus jälleennäkemisen,
kun pitää huutaa jokaiselle? Vai varmistus?
Ettei yksikään tumpelo kuoma jää pois kyydistä
kun laivue lähtee.
Palatakseen kevään ensiairueena synnyinsijoilleen.

Ei sitä katsoja tiedä mikä niiden päässä liikkuu.
Miksi tuo kiihkeä tanssi silmät nurin autereessa?
Eikä kuulija.

31.08.2008 - 05:18


<<< edellinen...    ...seuraava >>>
<<< kirjahyllyyn...    ...Bloggeriin >>>

Kiitokset ja moitteet


Copyright Harmaasusi © 2oo8. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä

webdesign 2006-8 © Oh-show-tah Ho'ne-ne Inc.