Harsuruno 56

TAAS ja EES

WiELÄ LASiLLiNEN

Josh...
...josh täytätte mun lasini niin tahdon...

...Heh-heeeeh, annappa sittenkin kaima olla,
taitaa olla täynnä mulla polla.
Pian kai muistikin jo nolla...

...Heh - seilaa kuin airoton jolla aatosten aavoja,
ilman kaavoja, sinne-tänne suuntaan ilman tuulta.
Itseäns' vain tyynest' peilaa...

...Joopa-joo - Haaveista kursittu pursi ilman kurssia,
Purje nurjalta puolen lumella harsittu,
unelmilla parsittu, ikävistä asioista tyystin karsittu.
Hyvin meillä menee vene jos ei muista.

Lähden tästä maate, nakkaappa se vaate.
Otan loppuun tämän ja alan kohta kohota.
Ei syytä hoppuun.

Äläkä hohota - jalat juomasta on letkuna, senkin ketku,
mut' hehkuu päässäin yhenäkkinen nyt oiwa aate.
Unohdappa pois se pyytämäni vaate...

...kuoma, kuoma - HiK - KUOMA!
Jos sittenkin viel' yksi juoma,
itseis' pöytään tuoma,
ehkä auttais',
ja kauttais' saisin sen jutun päästä kiinni.
Mink' tahdoin aluks' kertoa. Ei sillä vertoa.

TOiSTAA RUMAA SAMAA

Ulinaa ja ääntä joka kääntää päätä.

Kaasua ja savua, katkenneita havuja,
pitkin poikin toisten moisten latuja.

Siellä, jossain mieron talvitiellä,
joku päätön antaa hanaa - hurmamiellä.
Se etelästä tullu' hullu?

Uurtaa kelkka pyhään lumeen syvää vanaa,
taikka janaa aukeen, vielä immen - poikki.
Yli umpeutuneen lammen.

Hikihatus' houkka puurtaa, tankoo vääntää,
hurma henkeen hankeen painaa, williin menoon lankee.
Elää eloo lainaa. Kaasukahvaa kääntää.

Menee reki perässä kuin vene jonka taannoin itse teki.

Kohta mahallansa lanaa, veres' ohta, waluu nokka.
Pettää mestarilta pokka. Perkeleitä entää korviin:
Manaa kanaa, kantoo tanaa.
Haastaa pahaa sanaa Lapin maasta saasta.
Jossain pusikossa lorvii. Toistaa rumaa samaa.

Me pois jo mennään. Ei sovi kaikkee lasten kuulla.

TOiNEN PÄiVÄ ON ENSiMMÄiNEN PÄiVÄ

Lempo soikoon!
Juuri kun olen suutelemassa sammakkoa
ja puoli valtakuntaa on jo lähes hyppysissäni...

Erotan rasahduksen makeimman unen aikaan.
Tuo warhainen havahtuminen aamukoissa
siirtää toviksi ajatuksen alkavaan kaamoksen taikaan.

Sitten mahalaukku toivottaa huomenta ullakolle.

Mikäpä siinä, ylösnousu, venyttely
ja tassut permannolle.

Tuokiossa tirisee kuohittu sika voissa,
tuomittu turmaksi kurjaksi tuo ihana silava,
kilot pyöristävä, rypyt silottava ihmeaine,
joka nostaa mieleen elon ilot,
ja sysää synkeän syöverin - ilon pyövelin syvälle,
syteen syrjään. Yksinään kyteen.

Pian nautin lumotusta, loihditusta hetkestä
ja hymykuopat,
ne kaivautuvat syvemmälle poskiin kuin koskaan.

Kaamos saa tulla. Ja olla niin kuin lystää.
Minä juon nyt kahvia.

Herätän tänään puolenpäivän aikaan liekin,
annan sille riekon höyhenen, hirvaan kuuta,
vaatimen karvaa ja tammukan pyrstön.

Siinä kaikki, muuta en tee, laskeudun kaamokseen.

KOLMANNEN KORVAPUUSTi

Pesin käteni viime tipassa, yhdennellätoista hetkellä.
Käteen ei olisi jäänyt höykäsen pölähdystäkään.
Istuin kuppilassa.

Luvattiin kaikki. Maat ja mannut, osuus onnesta.
Kaikkea vähintään väkitukku, takkavitallinen ainakin.
Pyydettin sen seitsemän kertaa. Ellei kahdeksankin.

Kaikki tyynni. Sanottiin: "Vedetään nyt!"
- Yhtäköyttäkö?
- Yhtäköyttä!

Yritin päästä pälkähästä,
vilkuilin hät'hätää, eeskahtaalle, läpeensä tyhjää.
Käsitin että pitkässä juoksussa
siitä ei tule hullua hurskaampaa.

Toivotin lykkyä pyttyyyn, vastasin ei.
Otin härkää sarvista ja lisäsin vettä myllyyn,
tarjosin taarikierroksen, olivat mukiinmeneviä.
Siinä sitten istuivat peräkanaa, nyreinä,
kylkimyyryä, kuin kontiainen ja supiainen.

Lasin ryystin tyystin tyhjäksi.
Suodatinkahvi oli samanlaista kuin aina - myrkkyä.
Kaarsin pois tie sonnalla, sivu ryöppyä, puolijuoksua.

Tässä kaikki pähkinän kuoressa.
Olisi tullut tupen rapina,
koska jäljet näyttivät johtavan sylttytehtaalle.

NARKiSSOKSEN KiiMASSA

.Ristit tippuvat jo mustakaapuin temppeleistä.
Roikkuvat hirtettyjen lailla torin partaalla pyhät arvot.

Tomppeleista täyttyvät tornit kuuta kurkottavain.
Varisevat liitokset, rapistuvat rappaukset.
Repeävät liitot esirippuin tavoin.
Ihmisarvon mitta on kulutus.

Kuumeisesti, Narkissoksen kiimassa,
valmistautuvat narrit juhlimaan isäins' maata.
Pyyhkivät saastuneet kouransa frakkiensa helmoihin
ja viittain liepeisiin.
Humetiissa hehkuu tulisena kekäleenä himo;
nähtävä - minut on nähtävä, minut on nähtävä.

Kimmeltäväin kristallikruunuin alla,
sirkuksen areenalla tehdään suurimmat sankarteot.
Urheimmista parhaat, valiot puolisoineen,
kilisevät vuohilauman lailla mitaleineen.
Polkevat nälkäisten leipäjonot jalkoihinsa.
Valsin tahtiin hyökätään puolustamaan itseä kansalta.

Sortuvat kai pian pyhätöt
ja lehdot sankar'vainain.

Häpeästä.
Kaik' turhaa uhri oli.

On isäin maille astumassa vieras saapas.

TAAS ja EES

Takaisin kirjahyllyyn TÄSTÄ

TÄSTÄ Takaisin Vuodatukseen

Copyright Harmaasusi © 2oo7. harmaasusi.com on rek.dom.nim.
Kaikki oikeuvet met pijätämmä heti tavoittaissa.
Ynnä riijat ratkasemma iNARissa, Kaamasjoen penkalla, käräjäkivillä.
Leukulla tahi kirvhellä.
Sathen sattuessa katomma koko homman Kievarin laavulla,
hee - sekin on iNARin kinkerpiirissä